Ammatin vaihto

Luovuuden löytyminen

BildBücherregal

Täytin juuri 60, eli sopiva aika miettiä, mitä haluan tehdä isona. Mietin tuota samaa asiaa jo ennen 50-vuotispäiviäni ja silloin vaihdoin ammattia ja ryhdyin itsenäiseksi yrittäjäksi. Ja olen taas samassa pisteessä, eli mietin muutosta.  Nämä muutoshalut näyttävät ottavan minusta otteen sykleissä, eivät onneksi kuitenkaan seitsemän vuoden välein. Liittyykö tuo syklisyys enemmän naisiin kuin miehiin? No, naiset ovat muutenkin tottuneet sykleihin. Kuukausi kuukaudelta. Koko elämämme on jaettu jaksoihin ja pilkottu palasiin.  Monet neli-viisikymppiset naiset vaihtavat ammattia tai muuten elämän suuntaa. Mielipidekyselyt kertovat, että Euroopassa vain noin kolmasosa työntekijöistä tuntee olevansa oikeassa työssä. Seuraava kolmasosa ei ole enää täysin tyytyväinen ja viimeinen kolmannes tuntee työnsä olevan heille lähinnä piinaa.

 

Niin ja sitten me 60-vuotiaat? Taas sama ruljanssi edessä? Juuri kun pääsin jaloilleni.

Yksi elämäni parhaista päätöksistä oli ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi. Olin tietenkin pohjustanut yrittäjyyttä asiantuntijakoulutuksella. Vaihdoin uraa. Kouluttauduin. Opiskelin palkkatyöni ohella. Olin asettanut tavoitteen: täytettyäni 50, olen ainakin 50% töissä itselläni. Ihmeellisesti se motivoi, kun asettaa tavoitteen ja sanoo sen ääneen. Kuulostaako tutulta? Muutamia vuosia näin pärskiessäni ja konkreettisesti hiki hatussa töitä tehden, saavutin tavoitteeni ja lopulta hieman sen ylikin. Pystyin jättämään normaalin 8-17h päivätyöni ja olemaan kokopäiväinen johtaja 8-20h.

Olin alkanut elää unelmaani. Mutta mikä se unelma oikeasti olikaan ? Työ oli raskasta ja päivät pitkiä. Varsinkin kahta työtä tehdessä en usein tiennyt, menenkö eteen- vai taaksepäin. Päivät olivat usein tosi pitkiä. Jos laskisi tuntipalkkaa, niin ei todellakaan kannata kadehtia. Mutta, tuskin kenenkään unelma on tehdä vuosikausia hulluna töitä, vaikka siitä kohtuullisen palkan saisikin? No, se ei ainakaan ollut minun unelmani, vaikka sitä en silloin vielä tiennytkään.

Parasta omassa työssä aluksi oli vapaus. Vapaus tehdä tai olla tekemättä. Kuten äitini aina sanoi « Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää » tai « Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan ». Noita suomalaisia sananlaskuja meillä kylvettiin muutenkin aivan tarpeeksi. Huono omatunto on usein vieläkin seuralaisena. Paitsi että tuo jälkimmäinen sananlasku on täyttä arkipäivää niin yksityiselämässä kuin työpaikallakin. Työn tulos korreloi äänensävyn kanssa.

Kun olin alkanut nauttia vapaudesta ja samalla vastuusta, alkoi mielessäni kyteä uusia ideoita. Loppujen lopuksi kaikkein parasta mitä olen tästä vapaudesta saanut on luovuuden löytyminen.

Ja ystävääni Annaa vapaasti lainaten: « Jos jotain voisin muuttaa, niin sen, että olisin aloittanut uuden, luovan työni jo aikaisemmin »

Kannattiko siis hypätä tuntemattomaan? Tietääkö Mummo Kaasuttaa vastauksen?? Seuraa Mummoa ja Mummon polkuja!

Siis, kohti uusia seikkailuja !

Terveisin

Tosimummo

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s