Päärynöitä, omenia ja banaaneja. Osa 2 Banaani valmistautuu

Jos et ole koskaan pukenut korsettia yllesi, niin suosittelen ihan vain koemielessä. Ensimmäisen kokeilun jälkeen ei kyllä vielä kannata luovuttaa. Itse olin jo unohtanut, miltä korsetti päälle puettuna näytti. Ja tuntui. Ensinnäkin: sain mieheni avustuksella korsetin päälleni, yksin sitä ei kannata edes yrittää. Sain lähestulkoon tavoittelemani vyötärön. Mutta vain lähestulkoon. Tässä vaiheessa jo yleensä huomaa onko tavoite realistinen. No, nyt minulla oli vyötärö paikallaan. Samalla lantion massa lisääntyi, kun alavatsa ja jenkkakahvat painuivat lonkkaluiden päälle. Korsetin yläosa loppui juuri rintaliivien alapuolelle työntäen samalla ylävatsan rasvakudoksen ja kylkiluiden päällä olevan löysähkön nahan pullistelemaan korsetin päälle. Toiseksi: Tiukassa kotelossa hengittäminen oli suht vaikeaa, koska se täytyi tehdä vain keuhkojen ylimmällä osalla. En pystynyt kumartumaan saati istumaan. Mutta. Kun katsoin, tässä vaiheessa juhlapuku oli jo ylläni, itseäni peilistä, näky ei ollut hullumpi. Minun täytyi vain siirtyä muutaman metrin etäisyydelle, jotta ihan koko kamaluutta ei näkynyt.

Luovutin. Meni muutama viikko ja juhlat lähestyivät. Olin jo ehtinyt koluta alusvaateosastoja täydellisen vartalon tavoite mielessäni. Korsettivarastoni oli kasvanut kolmeen. Kotona huomasin ostamani lahkeisen kokovartalokorsetin huonoimman puolen: Se piti riisua kokonaan, jos vaikka halusi vaikka tyhjentää rakkoaan. Toinen ostamani korsetti oli niin kumimainen, että ei siitä sen enempää. Molemmat annan ensimmäiselle tarvitsevalle.

Niin, kuten jo mainitsin, heti ei kannata luovuttaa. En loppujen lopuksi saanut aivan tavoittelemaani vyötäröä, mutta muutama milli enemmän vyötäröllä, asianmukainen kiristys ystävättärien avulla ja a vot!

 

Korsetin kiristys
Kikkarapäät korsettia kiristämässä

Tyllimekko asettaa myös muita haasteita. Seuraava ongelma oli kampaus. Piikkisuora suomalainen hiusasetelma sopii useisiin tilanteisiin, mutta ei tyllimekkoon. Halusin NÄYTTÄVYYTTÄ! Siis kiharat! Apuuni riensi Minttu, joka teki juhlakampaukseni.

Kampauksen jälkeen olivat vuorossa kalpeat kasvoni mustine silmänalusineen. Tähänkin olin varautunut ja sain kuin sainkin katseen, joka kesti aamun sarastukseen. Katrin käytti työvälineitään ammattinaisen ottein.

Schminken

Muutaman tunnin valmistautumisen ja muutamien shamppanjalasillisten jälkeen banaani oli täydellinen.

Ite sohvalla

Turhamaisuus kunniaan ainakin kerran vuodessa! Juhlat alkakoon!

Rakennusurakoitsijat:

The Finnish hairdresser in Zürich:
www.facebook.com/minttuzuerich

www.facelife.ch

Terveisin Mummo, yhä juhlatunnelmissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s