Geenimutaation uhri

Kun lapseni olivat pieniä, meillä oli suomalaisia au pair-tyttöjä. Aivan ihania ja viehättäviä nuoria naisia. He auttoivat lasten kaitsemisessa, siivouksessa ja missä nyt milloinkin. Minulle sopi emännän rooli mainiosti. Oli helppoa elämää, kun joku kulki perässä ja laittoi paikkoja kuntoon samalla kun minä levittelin tavaroitani. Ehkä olin aikaisemmassa elämässäni ollut käskijän pallilla ? Tai sitten olin ollut palvelija, joka jälleensyntymisen johdosta oli nyt vihdoin saanut ylennyksen. Ei vai ? Ehkä luonnolla on tässä sormensa pelissä ?

Staffelei
Täytyy välillä tarttua pensseliin ja vähän maalata

Ehdoton lempiaineeni lukiossa oli biologia. Yksi syy siihen oli se, että opettajani oli hyvä. Siitä tulikin mieleeni, miten sytyttävät ihmiset voivat vaikuttaa valintoihimme. Siitä toisen kerran.

Niin, siisi biologia ja sen puitteissa perinnöllisyys. Oli erittäin mielenkiintoista katsoa, mitä tapahtui, kun Dominoiva tapasi Resessiivisen. Eli vallitsevalla ominaisuudella varustettu tapaa väistyvän, ikään kuin ujomman vastapelurin. En muista näitä juttuja enää kovin yksityiskohtaisesti, mutta jo ihan vanhan opettajani muistoksi ajattelin vielä perehtyä aiheeseen ajan kanssa. Myöhemmin.

Perinnöllisyystieteeseen liittyivät myös käsitteet « geeni », « hetero- ja homozygoottisuus » (jotka siis liittyvät yllämainittuihin dominantteihin ja niihin vähän ujompiin) ja « mutaatio ». Olen pohtinut näitä asioita mielessäni ihan käytännön elämässä. Siihen on näet syy. Olen tullut siihen tulokseen, että olen geenimutaation uhri. Geenimutaatioissa voi todella tapahtua todella vakaviakin vaihteluita kauaskantoisin seurauksin. Erilaisia sairauksia ja vammautumisia. Mutta nyt en tarkoita niitä. Minun mutaationi on sosiaalisella puolella.

Mutaatiossa sinänsä ei ole mitään pahaa. Mutaatio luo lajinsisäistä monimuotoisuutta. Kauniisti sanottu.

Imuri
Lainmukainen tauko

Mutta minun geenimutaationi koskee puutetta. Hyvän kotirouvan geenin puutetta. Joko minulta tuo geeni puuttuu kokonaan tai se on muuttunut tässä hengissäselviämiskamppailussa evoluution tuoksinoissa. Haluaisin olla kunnon kotirouva. Siis silloin kun olen vastuussa huushollista. Ja minä olen päävastuullinen. En joka päivä, mutta kuitenkin. Mieheni hoitaa omat juttunsa ja minä olen kodin HENGETÄR. Ja se on erittäin tärkeä rooli. Tähän hengettären rooliin kuuluu leppeän, rauhaisan ja viihtyisän kodin ilmapiirin luominen. Kyllä meillä leppeää on, samoin rauhaisaa (jos minä en puhu), mutta viihtyisyys on sitten se keskustelun aihe. Tietenkin viihtyisyys käsittää myös sen henkevän puolen. Ja sitä yritän PAINOTTAA. Ja se minulta onnistuukin suhteellisen hyvin. Mutta toinen puoli on kaaos. Järjestyksen puute. Sekasotku. Minun « toimistoni » on ruokapöydällä, television äärellä, keittiössä, sohvalla, omalla työpöydälläni jne. Olenkin ehdottanut miehelleni, että muuntuisin 100 prosenttiseksi kotirouvaksi ja lopettaisin ansiotyön.

Jäisin kotiin siivoamaan omia jälkiäni. 100 %.

Minä taidankin nyt perehtyä perinnöllisyystieteeseen. Ja jatkaa imurointia. Myöhemmin.

Parhain terveisin

Mummo xx

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s