Do you speak grammatic?

Mieheni opiskelee suomea. On opiskelluet jo useamman vuoden. Suomen kielessä vain on se vaikeus, että se ON niin vaikeaa.  Minusta alkoi olla jo aika, että hän alkaisi tuottaa myös puhetta.

Kun olin kolmannella luokalla silloisessa kansakoulussa, aloitimme ensimmäisen vieraan kielen opiskelun. Kieli oli englanti. Sain nimekseni Ann ja ystäväni oli Audrey. Muistan vieläkin, kun maistelin sanaa « Oodri , Ooodryi, Oddri ». Kielen opiskeluni vain meinasi loppua lyhyeen. Kai opettaja oli sanonut, että oppikirjan takana on sanaluettelo, mutta minä en ollut kuunnellut. Muistan ihmetelleeni, että miten voi muistaa kaikkien sanojen merkityksen. En siitäkään vielä oppinut keskittymään vain opetukseen. Ympärillä oli niin paljon muuta kiinnostavaa.

englantia
Mielenkiintoinen oppitunti

Sittemmin kieliä tuli lisää. Ylioppilaskirjoituksiin saakka opiskelimme «kielioppia». Kielioppi on sellainen kieli, jolla on erittäin vaikea kommunikoida. Siinä hallitaan kyllä lauserakenteet, pilkut ja pisteet. Siis teoriassa.  Samoin äänteet « ääh » « tota » « mmm ». Pantomiimi auttaa myös paljon. Tullessani uuteen kotimaahani osasin « kielioppia » todella hyvin. Olin halunnut aloittaa työni minulle tutussa ympäristössä, leikkaussalissa. Voin kertoa, että alku oli erittäin vaivalloista. Ne vähät sanat, jotka pystyin mongertamaan, hävisivät leikkaussalimaskin sisään ja elekieli oli suht vaikeaa avoimen leikkaushaavan äärellä. Uusi murre toi mukanaan uudet huolet ja erilaiset työtavat olivat piste iin päälle. Vaihdoin vuodeosastolle. Siitä se puhuminen sitten lähti. « Kielioppia » en ole vieläkään unohtanut.

saksaa
Tärkeät paragraafit

Olen aikuisena opiskellut italiaa ja ranskaa. Tai siis aloitin. Ja lopetin. Kielen aikuisopiskelu, tietenkin metodista riippuen, voi olla hieman turhauttavaa. Teeskennellyt tilanteet koululuokassa ja puisevat keskustelut toisen opiskelijan kanssa saavat vieläkin kylmän hien nousemaan pintaan. Tai kun opettaja kysyi jotakin koko luokan kuunnellessa korvat höröllään. Siinä vaiheessa minulla humisi päässä ja sanat pulppusivat suustani aivan miten sattuu. Tuollainen ei siis sovi minulle.

Mieheni opiskelee suomea. On opiskellut jo useamman vuoden. Suomen kielessä vain on se vaikeus, että se ON niin vaikeaa.  Minusta alkoi olla jo aika, että hän alkaisi tuottaa myös puhetta. Sehän se kielen opiskelun idea perimmiltään kai on? Kotona yritimme. Ei jaksa. Väsynyt. Juuri nyt on niin paljon muuta. Okay. Ei sitten. Maassa maan tavalla. Ajattelin, että odotahan, kun pääsemme Suomeen.  Ollessamme sitten Suomessa lomalla yritimme puhua. Yksinkertaisia lauseita. Vaikea siinä olikin yrittää keskustella, kysyin ja vastasin itse. Keskustelumme oli monologia. Siis minä keskustelin itseni kanssa. Niissä monologeissa taso oli liian matala myös itselleni, joten lopetimme.

Mutta minä en luovuta helpolla vai kuinka kultaseni ?

Mieheni suomikurssin opiskelukaveri tuli Suomen lomallaan meille vierailulle. Nyt tai ei koskaan! Pienen houkuttelun jälkeen sain miehet puhumaan suomea ja illalla heitä oli vaikea saada lopettamaan. Joskus asiat ovat niin pienestä kiinni. Mutta yrittänyttä ei laiteta, kuten taas kerran viisas sananlasku sanoo.

Tämä pieni episodi oli kielileiriemme syntymähetki. Urho- ja Lenitaleirit www.lappian.com

Urho
Urho harrastuksissaan

Rakkain terveisin

Mummo, yksi jalka Urholeirillä

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s