Second opinion

Minullahan on pitkä kokemus sairaalatyöskentelystä. Arvostan toki suurta tarjontaa ja osaavia ihmisiä, mutta en kuitenkaan aliarvioi sairaaloissa piileviä monia vaaroja. Ja niitähän on. No, halusin kuulla toisen mielipiteen. Konsultoin tohtori Googlea

 

Tohtori Guugel

Ennen kuin vetäydyn Lapin metsien rauhaan, minun täytyy vielä kertoa seuraava tarina:

En ole luulosairas. Mutta jos jossakin kohtaa kolottaa, niin ajattelen aina kaikkein pahinta. Eihän sitä koskaan tiedä. Raajat muodostavat poikkeuksen. Ne sijaitsevat melko kaukana sisäelimistä ja jos näissä ulokkeissa sitten on jotain vialla, ei se minua niin kamalasti heilauta.

Vasemman käden keskisormi. Siihen meni aikamoinen tovi, ennen kuin edes huomasin, että jotain kummallistahan tuossa on. Eihän se yhdessä yössä tullut. Pieni, nestellä täyttynyt rakkula. Suunnilleen vuoden verran katselin tuota kosmeettista haittaa, kunnes aloin toimia. Tohtoroin sitä ensin itse, mutta menin sitten kuitenkin jossakin vaiheessa omalle lääkärilleni, joka lähetti minut käsikirurgin vastaanotolle. En nyt mene tässä enempää yksityiskohtiin, mutta loppujen lopuksi löysin itseni leikkauslistalta.

Minullahan on pitkä kokemus sairaalatyöskentelystä. Arvostan toki suurta tarjontaa ja osaavia ihmisiä, mutta en kuitenkaan aliarvio sairaaloissa piileviä monia vaaroja. Ja niitähän on.

No, halusin kuulla toisen mielipiteen. Konsultoin tohtori Googlea. Olin saanut röntgeninstituutista röntenkuvan mukaani ja halusin nyt tietää, mitä mieltä tohtori Google olisi kuvastani. Kiinnitin siis kuvan asiallisesti tietokoneen monitoriin ja vertasin sitä tohtori Googlen tuloksiin. Ja kuinka ollakkaan, löysin varsinaisen röntgenkuva-arkiston! Olin vaikuttunut. Vertasin omaa kuvaani monitorissa näkyvään kuvaan. Sain vahvistuksen epäilykseeni.

Peruin leikkauksen. Varmuuden vuoksi menin kolotusten erikoisalueen lempilääkärilleni, reumalääkärille.  Minun iässäni reumalääkäri on yksi tärkeimmistä elämän seuralaisista ja apu moneen pikku pakotukseen. Ja mitä tuo lääkärikulta sanoikaan ? « Ei ole mitään syytä leikata»

Rakkulahyväkäs on vielä paikallaan, mutta sen sijaan sormeni on vielä kokonainen enkä kärsi leikkauskomplikaatioista.

Tämän kokemuksen jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kannattaa hakea toinen mielipide, varsinkin, jos on kyse leikkauksesta. Ja jos vielä epäröi, voi kokeilla psykologi Gerd Gigerenzerin neuvoa: Heitä kolikko ilmaan. Sillä aikaa kun kolikko on ilmassa, teet intuitiivisesti oikean päätöksen.

Schwedentropfen
40 vuotta vanhaa yrttilääkettä

Rakkain terveisin yrttihoidoista nauttiva

Mummo

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s