Lappia!

Nautin kesästä ja nautin valosta. Kun menin yöpuulle, aurinko oli juuri hävinnyt kumpareen taakse. Aamulla kun heräsin, aurinko jo odotti puiden siimeksessä.

aurinko-hc3a4vic3a4c3a4.jpg
Aurinko häviää keskiyön aikaan puiden taakse

Vietän varsinkin valoisaan aikaan mahdollisimman kauan aikaa Lapin lumossa. Tänä kesänä en kuitenkaan lomana, vaan olen kielipoliisina kielileireillämme. Olen konsonantti-poliiisi ja vokaali-vakooja. Jossakin vaiheessa kauniin äidinkieleni oikea ääntäminen on opittava, muuten puheesta ei ota kukaan selvää. Tai ainakin keskustelu vaikeutuu huomattavasti. Ja tietenkin haluan ymmärtää, mitä keskustelukumppanini minulle haluaa sanoa, olkoonkin, että se on vain « maidoa » (maiToa),  « kukanen » (kuKKanen) tai « tule »(tUUlEE). Ehkä arvaan asiayhteydestä, ettei kahvin kanssa oteta voita, mutta kyllä sen sanan voi oikeinkin ääntää. Eri mieltä ? Se on suunnilleen sama, kun minä kirjoitan saksaksi. Olen tyytyväinen, kun joku korjaa kieltäni saksankielisessä blogissani

Kurssia
Kurssilla oppii sanomaan kaikenlaista

Alussa on kuitenkin tärkeintä, että puhuu. Avaa suunsa ja antaa tulla. Jos ei sano mitään, ei sitä « mitään » voi ymmärtää eikä myöskään korjata. Tätä olen nyt kaksi viikkoa saanut pohtia, kun kielileiriläiset keskittyvät puhumisen oppimiseen. Puhumiseen tarvitaan sanoja. Ilman sanoja on vaikea saada keskustelua aikaiseksi. Sanavaraston lisääminen tulee suurimmalle osalle ihmisistä kaiketi vain opettelemalla uudet sanat ulkoa. Ja sen eteen täytyy tehdä jonkin verran töitä. Mutta kun sanoja opettelee, oppii sanomaan lauseita. Ja siitä se sitten lähtee.

Kesäpäivä
Kesäpäivä järvellä

Ei, en ole opettajana. Opettaja hoitakoon opettamisen. Minä en voi kuitenkaan olla panematta lusikkaani soppaan, vaan lusikoin mukana. Jokaisella leiriläisellä on sama tavoite, eli puhua, mutta tavoitetta voidaan lähentyä monelta suunnalta. Leiriläiset ovat yksilöitä, jotka tulevat jokainen omista lähtökuopistaan ja siinä sitä haastetta onkin.

No, eihän leirin tavoite ollutkaan äidinkieleni täydellinen hallitseminen. Viikossa.

Niin, että tämmöisiä minä mietiskelen kesäkuumalla.

Heissss
Yhtä kuuma sisällä ja ulkona.

Lapin helteet. Tällaista en ole koskaan vielä kokenut. Eikä moni muukaan. Viikkotolkulla vain kuuma. Ja vielä läkähdyttävän sellainen. Onneksi pääsee pulahtamaan järveen aina kun huvittaa. Mutta kun ilmakin on kuuma, lämpenee järvikin. Järvessämme on nyt ollut +25 astetta, joten kovin virkistävä pieni pulahdus ei ole. Kaipaan jo avantoa. Se oli vitsi….

Terveisiä Lapista,

sadetta ja hyttysiä kaivaten

Mummo

Urhoooo!!!

Kaikkea sitä ihminen keksiikin, kuten esimerkiksi organisoida kielileirin aikuisille. No, kuten Schawinskin Roger tuppaa sanomaan ”Es war mini Idee” (se on sveitsinsaksaa ja tarkoittaa ”Se oli minun ideani”). Tuli nyt tämäkin sanottua.

Tervetuloa Urhot 1.jpg

Ensin oli vain ajatus ja sitten idea lähti pikku hiljaa hahmottumaan. Nyt kun on jo päästy toteutuksen puolelle ja töitä on tehty, voin nostaa jalat hetkeksi kattoa kohti ja katsella vaikka kattoon. Ja antaa ajatuksen juosta.

porot.jpg
Hmmm, eivät mahtuneet leirille.

Meillä on viikko Urholeiriä takana ja harvoin minulla on ollut näin hauskaa opiskelun tiimoilta. Ennen leirin alkua ajattelin olevani iltaisin rättiväsynyt selkokielellä puhumisesta, mutta näin ei ole ollut. Syynä on se, että jokainen tämän Urholeirin opiskelija oli opiskellut suomea jo useamman vuoden. Pointti olikin, että sanat tulisivat suusta oikeassa järjestyksessä, tai että tulisivat ylipäätään. Leirilä opetus oli kuitenkin suurta huvia, opiskelijat olivat motivoituneita ja todellisia huumorimiehiä. Kenelläkään ei ollut estoja puhua, puhe pulppusi jokaiselta kuin tunturipurosta. Näin Lapissa kun ollaan, niin tuo vertaus sopii minusta mainiosti! Pystyimme keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Tehtäviä.jpg
Pojat saivat leirin alussa suomalaiset nimet: Antti, Markku ja Pete. Leirin alkaessa joimme taikajuomaa kuksasta, joka on puusta valmistettu juoma-astia. Taikajuoman vaikutus on alkaa välittömästi kun sitä juodaan. Juoman ansiosta ihminen pystyy vaihtamaan kielen toiseen ja puhumaan vierasta kieltä estoitta. Ja se todella toimii ! Usko tai älä. Heh.

kuksat.jpg
Taikajuoma

 
Yhtenä leiripäivänä kävimme saamelaismuseo Siidassa, jossa saimme selkokielisen opastuksen ja hengen ravinnoksi nautimme lounaan Inarin Kultahovissa. Toisena päivänä teimme vaelluksen Otsamolle, jossa ihailimme tunturimaisemaa niin pitkälle kuin silmä kantaa. Päivä vain oli niin lämmin, että vesivarastot ja lihasvoimat olivat koetuksella. Kurssilaiset olivat, miehiä kun olivat, olevinaan kovinkin reippaita. Tai sitten vain minulla pyöri päässä rasituksesta ja kuumuudesta.
Teimme vielä päivän kanoottiretken ja muuten kalastelimme ja vietimme aikaa kotosalla. Opetus oli pääpainoisesti aamuisin, mutta kielen harjoittelu oli ripoteltu yhteisen tekemisen ohella pitkin päivää auringon laskuun. Ja aurinkohan ei Lapissa tänä aikana laskenut. Että näin.

opetus-ulkona.jpg
Opetusta illalla

Ensimmäinen leiri meni ja nyt alkoi seuraava. Mikäs tässä on leiritellessä kun aurinko paistaa, järvi on lämmin, kalaa tulee ja ihmiset ovat mukavia? Olisinpa itsekin aikanani päässyt tällaiselle leirille kieltä oppimaan, huvi ja hyöty samalla kertaa.
No, onneksi sain niinkin vaikean kielen kuin suomen jo äidinmaidossa ja voin nyt pysyä kyökin puolella.

Terveisiä keittiöstä,
Mummo, väsyneenä, mutta onnellisena

Kesällä avantoon?

Olen siirtynyt Lapin lumon piiriin. Pakostakin ajatukset näyttävät keskittyvän tähän ympäristöön eli ympäröivään luontoon: metsään, järveen, rauhaan, ystäviimme Floraan ja Faunaan. Muu maailma tuntuu olevan hyvin etäällä…. Lähimmälle lentokentälle on kylläkin matkaa vain 20 autominuuttia, joten ei se muu maailma nyt niin kamalan kaukana ole. Mutta, pitkästä aikaa saan taas vain olla…. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kuka sitä nyt mökillä olisi aivan toimettomana? Jos en muuta tee, niin ainakin järvelle menen.

See.jpg

Nyt on Lapissa vain ollut  kamalan kuuma. Auringon porottaessa paljaalta taivaalta en meinaa jaksaa liikuttaa itseäni minkäänlaiseen työntekoon. Ajatukset vaeltavat järven viileyteen.

Olen kova tyttö kylpemään. Talvella käyn muutaman kerran viikossa kotisaunassa ja kesällä mökillä päivittäinen järveen pulahtaminen kuuluu vakio-ohjelmaan. Se on suomalaisen mökkeilijän arkipäivää.

Entä sitten talvella mökillä? Järvi jäätyy puolen metrin paksuiseksi ja lumi peittoaa koko maiseman (Tähän kohtaan kuuluu maininta samalla aikaa riehuavista revontulista. Jätän sen nyt, ettei meine ihan liiallisuuksiin). No, ensin täytyy luovia lumen keskelle polku, joka kulkee rantasaunalta järven suuntaan. Sitten on sahattava paksuun jäähän ihmisen mentävä aukko. Meillä on tässä suhteessa melko perinteinen työnjako. Sahaamisen hoitaa mieheni. Minä lämmitän sillä välin saunan. Saunan lämmittäminen ei niissä lämpötiloissa ole mikään jokaihmisen juttu ja lämpötilan kohoaminen -30 asteesta +70 asteeseen vaatii useamman sylillisen puita. No, eihän ulkona tietenkään ihan joka päivä ole -30 astetta. No, tällä kertaa nyt kuitenkin on.Polku avannolle

 

 

 

Saunan vihdoin lämmittyä +70 asteeseen, pääsemme virittäytymään saunomisen tuomaan leppeään tunnelmaan veden sihahtaessa kuumille kiville. Maltan tuskin odottaa hetkeä, jolloin kuumat höyryt kattoa kohti noustessaan avaavat jokaisen huokoseni ja päästävät hien valumaan raajojani pitkin lämmittäen samalla sieluani…. Samalla alkaakin jo odotus.

Sisäisen kuumuuden noustua jo lähes kestämättömäksi on aivan pakko laskeutua alas lauteilta, kieräistä pyyhe lanteille ja juosta hämärtävässä illassa lumista polkua pitkin kohti mustaa aukkoa järven pinnassa. Pakkasasteet ovat tällä aikaa tehneet aukon pinnalle jäisen kalvon, joka on puhkaistava ennen laskeutumista mustaan veteen. Missä on kirves?? Vasara, joku muu työkalu?? (siis ihan oikeasti: siihen riittää muutama kauhan lyönti reikäkauhalla) Ennen kuin tajuankaan, juoksen kohti saunan lämmintä syliä. Niin, minä kyllä kävin avannossa, mutta se kaikki kävi niin nopeasti. Kuin teepussi kostutettaisiin kuumassa vedessä. Ah, se autuinen olo, mikä minut valtaa, on lähes sanoin kuvaamaton.

Avanto

 

Muutama vuosi sitten olin kylläkin vakuuttunut, että en ikinä pistäisi avantoon varpaitanikaan. Mutta mitä kaikkea se rakkaus teettääkään ?

No, tämä nyt on talviunelmointia. Kesällä saunominen ja järvessä uiminen on erilaista, mutta aina yhtä ihanaa. Nytkin järven lämpötila on noussut jo +20 asteeseen ja ulkona lämpömittari on kivunnut yli 27 asteen. Siis plus 27. Hah, hah.

Jos ulkona on viileää tai vaikka sataa tihuttaa, menen silti kylpemään. Mutta menen ehkä järven sijasta metsään. Ottamaan metsäkylpyjä.

No, nyt tuli ihan liian kuuma. Taidan ensin pulahtaa järvessä.

Terveisin pohjoisista sfääreistä,

sisäisen kuumuuden vallassa,

Mummo