Kesällä avantoon?

Olen siirtynyt Lapin lumon piiriin. Pakostakin ajatukset näyttävät keskittyvän tähän ympäristöön eli ympäröivään luontoon: metsään, järveen, rauhaan, ystäviimme Floraan ja Faunaan. Muu maailma tuntuu olevan hyvin etäällä…. Lähimmälle lentokentälle on kylläkin matkaa vain 20 autominuuttia, joten ei se muu maailma nyt niin kamalan kaukana ole. Mutta, pitkästä aikaa saan taas vain olla…. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kuka sitä nyt mökillä olisi aivan toimettomana? Jos en muuta tee, niin ainakin järvelle menen.

See.jpg

Nyt on Lapissa vain ollut  kamalan kuuma. Auringon porottaessa paljaalta taivaalta en meinaa jaksaa liikuttaa itseäni minkäänlaiseen työntekoon. Ajatukset vaeltavat järven viileyteen.

Olen kova tyttö kylpemään. Talvella käyn muutaman kerran viikossa kotisaunassa ja kesällä mökillä päivittäinen järveen pulahtaminen kuuluu vakio-ohjelmaan. Se on suomalaisen mökkeilijän arkipäivää.

Entä sitten talvella mökillä? Järvi jäätyy puolen metrin paksuiseksi ja lumi peittoaa koko maiseman (Tähän kohtaan kuuluu maininta samalla aikaa riehuavista revontulista. Jätän sen nyt, ettei meine ihan liiallisuuksiin). No, ensin täytyy luovia lumen keskelle polku, joka kulkee rantasaunalta järven suuntaan. Sitten on sahattava paksuun jäähän ihmisen mentävä aukko. Meillä on tässä suhteessa melko perinteinen työnjako. Sahaamisen hoitaa mieheni. Minä lämmitän sillä välin saunan. Saunan lämmittäminen ei niissä lämpötiloissa ole mikään jokaihmisen juttu ja lämpötilan kohoaminen -30 asteesta +70 asteeseen vaatii useamman sylillisen puita. No, eihän ulkona tietenkään ihan joka päivä ole -30 astetta. No, tällä kertaa nyt kuitenkin on.Polku avannolle

 

 

 

Saunan vihdoin lämmittyä +70 asteeseen, pääsemme virittäytymään saunomisen tuomaan leppeään tunnelmaan veden sihahtaessa kuumille kiville. Maltan tuskin odottaa hetkeä, jolloin kuumat höyryt kattoa kohti noustessaan avaavat jokaisen huokoseni ja päästävät hien valumaan raajojani pitkin lämmittäen samalla sieluani…. Samalla alkaakin jo odotus.

Sisäisen kuumuuden noustua jo lähes kestämättömäksi on aivan pakko laskeutua alas lauteilta, kieräistä pyyhe lanteille ja juosta hämärtävässä illassa lumista polkua pitkin kohti mustaa aukkoa järven pinnassa. Pakkasasteet ovat tällä aikaa tehneet aukon pinnalle jäisen kalvon, joka on puhkaistava ennen laskeutumista mustaan veteen. Missä on kirves?? Vasara, joku muu työkalu?? (siis ihan oikeasti: siihen riittää muutama kauhan lyönti reikäkauhalla) Ennen kuin tajuankaan, juoksen kohti saunan lämmintä syliä. Niin, minä kyllä kävin avannossa, mutta se kaikki kävi niin nopeasti. Kuin teepussi kostutettaisiin kuumassa vedessä. Ah, se autuinen olo, mikä minut valtaa, on lähes sanoin kuvaamaton.

Avanto

 

Muutama vuosi sitten olin kylläkin vakuuttunut, että en ikinä pistäisi avantoon varpaitanikaan. Mutta mitä kaikkea se rakkaus teettääkään ?

No, tämä nyt on talviunelmointia. Kesällä saunominen ja järvessä uiminen on erilaista, mutta aina yhtä ihanaa. Nytkin järven lämpötila on noussut jo +20 asteeseen ja ulkona lämpömittari on kivunnut yli 27 asteen. Siis plus 27. Hah, hah.

Jos ulkona on viileää tai vaikka sataa tihuttaa, menen silti kylpemään. Mutta menen ehkä järven sijasta metsään. Ottamaan metsäkylpyjä.

No, nyt tuli ihan liian kuuma. Taidan ensin pulahtaa järvessä.

Terveisin pohjoisista sfääreistä,

sisäisen kuumuuden vallassa,

Mummo

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s