Ihmissuhdeasiantuntija

Luin joku aika sitten parisuhdebloggaajasta, joka kertoi miehenä olemisesta ja suhteesta rakkaaseen vaimoonsa. Hän kertoi siitä, millaista on elämä miehen maailmassa ja kuinka selvitä arkipäivän pikku kommelluksista. Pyrkimys parempaan suhteeseen elävöittämällä ja uusimalla kulunutta suhdetta on kai monissa vanhoissa suhteissa ajankohtainen aihe. Kuka nyt ei haluaisi elää hyvässä liitossa? No, tämä ihmissuhdemies tapasi oman bloginsa kautta elämänsä naisen ja uusi suhteensa. Uusi suhteensa jättämällä raskaana olleen vaimonsa ja lapsensa. Ehkä hänestä nyt tulee parempi ihmissuhteissaan. Virheistä oppii. Jos siis on oppiakseen.

Ransu
Tähän tyyppiin minä luotan.

Hyvän ja kestävän liitton saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi löytyy jos jonkinlaista neuvoa. Lehtien palstat ja nettisivut ovat täynnä kaikenlaista neuvojaa, oli teema mikä tahansa. Niin sanottuja asiantuntijoita ja ihmissuhdeterapeutteja tuppaa kasvamaan kuin sieniä syyssateella. Samoin antamansa neuvot.

Kuten esimerkiksi:

Sinulla on kaikki mahdollisuudet tulla suht onnelliseksi suhteessasi. Päästäksesi alkuun, tässä muutama vinkki:

1. Ole romanttinen, mutta realistinen. Joskus pullo olutta riittää shamppanjan sijaan. Siis joskus.
2. Pyydä anteeksi. Vaikka toinen olisi selvästi syypää.
3. Tiedä, mistä kannattaa ja mistä ei kannata puhua. Kaikesta ei todellakaan tarvitse suutaan soittaa. Ja jos, niin älä keskustele samalla aikaa kännykkäystäväsi kanssa.
4. Naurakaa yhdessä. Jos ei naurata niin harjoittele vaikka naurujoogan avulla.
5. Olkaa toisianne kohtaan kilttejä ja huomaavaisia. Aloita vaikka aamupuuron  keittämisestä. Siis tietenkin aamulla.
6. Selvitä asiat, etteivät ne alka kalvaa mieltäsi ja ettet jää niihin jumiin. Varo kuitenkin nalkuttamista!
7. Älä yritä muuttaa toista. Hänestä ei kuitenkaan koskaan tule niin hyvää ja täydellistä kuin itsestäsi.
8. Riitele. Sekin on taitolaji sinänsä. Harjoittele ensin ystävien ja vaikka naapureiden kanssa.
9. …
10. …
99. ……

Loppujen lopuksi erään miehen näkökulma, lyhyesti ja ytimekkäästi:
«Eihän mies nyt paljon tarvitse! Hyvää ruokaa, viiniä ja seksiä, niin se on siinä» https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201805312200973969_vd.shtml

Tuota lausetta ajattelin joku aika sitten. Vietin mieheni kanssa leppoisaa sunnuntai-aamua. Nautimme kahden kesken makoisasta brunssista ja lueskelimme sanomalehtiä. Olemme niin vanhanaikaisia, että luemme paperilehtiä. Rapisee niin mukavasti hyppysissä.

Brunch2
Aamiainen brunssihovimestarilta

https://www.brunchkurier.ch/produkte/9
Kolmannen kahvikupin, kahden sanomalehden ja vähintään tunnin hiirenhiljaisuuden jälkeen mieleni teki dialogia. Ihan vain suun kostukkeeksi puhua niitä näitä. Jotain kevyttä, ei missään tapauksessa ihmissuhdekiemuroita.
Halusin aloittaa keskustelun uudesta äskettäin syntyneestä ideastani. «Kultaseni…». Ei reaktiota. «Kuule…». Lehden rapinaa. «Tuli mieleeni…». Hiljaisuus. Olinko muuttunut näkymättömäksi? Olemattomaksi? Kirosin mielessäni. Jatkoin tuijottamalla miestäni. Jo vain käänsi päätään ja kysyi: «Sanoitko jotain?»
Tästä virisikin sitten keskustelu näkymättömyydestä. Olen lukenut ikäisistäni naisisa, jotka kokevat olevansa näkymättömiä yhteiskunnassa. Naisia ei noteerata heidän tultuaan tiettyyn ikään. Olen sitä miettinyt jo monta kertaa enkä itse koe olevani näkymätön. Joskus vain joutuu puhumaan vain hieman äänekkäämmin, jos haluaa tulla kuulluksi. Tai sitten vaieta niin, että tulee kuulluksi. Ja jos joku ei kadulla käänny katsomaan perääni vihellyksen kera, niin mistä se kertoo? Kertooko se minun näkymättömyydestäni vai miesten järkiintulosta? Veikkaan jälkimmäistä.
Tällä kertaa se oli hiljaisuus, joka puri. Kun pääsimme keskustelun alkuun, kysyin mieheltäni, olenko hänelle yhdentekevä. Häh?? (Aina välillä täytyy ottaa peliin jonkin asteista dramatiikkaa, jotta sanoma menisi paremmin perille). Häh?? Mieheni ei todellakaan saanut kiinni ajatuksenjuoksustani, tulihan kysymykseni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän kuitenkin laittoi sanomalehtensä syrjään ja kysyi «Kerro, mikä painaa» No, eihän minua mikään painanut, olin vain ehtinyt lukea lehteni ennen häntä ja halusin hiljaisuuden jo loppuvan.
Ajatus näkymättömyydestä häritsi minua ja muutaman tunnin kuluttua jatkoin: «Jos olisin huonekalu, niin mikä huonekalu sinusta olisin?» Tämä oli hieman provosoiva veto, tiedän. Näissä minä olen hyvä. Mieheni katsoi minua hieman typertyneenä. Ei siis tainnut mennä perille. Tässä vaiheessa tuli taas kerran mieleeni, että naiset ja miehet todella ajattelevat eri tavalla. Jatkoin silti inttämistäni. «Sano nyt…». «No, olisit keinuhevonen.» Aha. En siis mikään design-kappale, vaan ihan puusta tehty keinuhevonen. Sellainen meillä seisoo vierashuoneessa lapsenlapsille. No, kyllä oli tyhmä kysymys, ei kai vastauskaan voi olla parempi.

Foto Rössli
Hieman kulunut, mutta kopottelee

Oikeastaan olin halunnut ottaa puheeksi elämänkumppanin itsestäänselvyyden. Vastarakastuneina emme pystyneet pitämään näppejemme erossa toisistamme ja nyt lueskelemme aamulehtiä tuntitolkulla huomaamatta toisen läsnäoloa. Olenko muuttunut mieheni silmissä osaksi huushollia? Olenko miehelleni yhtä samantekevä kuin joku huonekalu? Yhtä kuin keinuhevonen….
Välillä täytyy koetella rakkauden rajoja. Aina miehet puhuvat siitä, että naista on vaikea ymmärtää, mutta minusta se on juuri toisin päin. Miehiä on vaikea ymmärtää. Varsinkin kun en osaa lukea ajatuksia. Ja naisena minä haluan ymmärtää. Haluan keskustella asioista, joista keskustelemalla voi sitten lopussa syntyä ongelma. Ja kun ongelma vihdoin on syntynyt, sitten siihen voidaan etsiä ratkaisua. Niin yksinkertaista se on. Ja onpahan ainakin keskusteltu.
Vuosia sitten luin jostakin miehen valittavan vaimonsa lähdettyä pitkästä liitosta « En ymmärrä, miksi vaimoni lähti. Minähän laitoin juuri kokolattiamatot koko taloon ». Tämä lausahdus on jäänyt mieleeni siitä, miten miesten ja naisten ajatusmaailma on erilainen. Miehestä se oli suuri rakkaudenosoitus ja nainen tarvitsi jotain aivan muuta. No, enää ei juuri laiteta kokolattiamattoja, mutta ongelmat eivät ole vähentyneet. Ehkä päin vastoin ?
No, miksi keinuhevonen ? Se on liikkuu ylös, alas eikä pysy vain paikallaan. Ei siis onneksi mitään paikalleen jämähtänyttä vaan hyvinkin dynaamista.
Iii-ha-ha-haaaaa !

Terveisin
Mummo, suitset löysällä

Aamupuuron ohje :
0.5 litraa vettä
2 dl kaurahiutaleita
Suolaa.

Anna kiehahtaa pari minuuttia. Jos kultasesi haluaa, lisää marjoja, hedelmiä, hamppumörskää, auringonkukan siemeniä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Ja sitten vain syömään!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s