Rajanylitys

Yhtäkkiä mies, vanha ystäväni !, tunki itsensä samaan vessakoppiin.

Luin artikkelia Christine Blasey Fordin lausunnosta senaattorien kuulustelussa USA:ssa. Vastassa Brett Kavanaugh, jota Christine Blasey Ford syyttää raiskauksen yrityksestä ja jonka maan presidentti haluaa korottaa tuomariksi korkeimpaan oikeuteen. Olkoon poliittista peliä tai ei, mutta mietin, miten tuo nainen, vaikkakin professorin tittelin omaaja, uskaltaa laittaa itsensä likoon ja kertoa koko kansalle oman tarinansa? Mietin sitäkin, kuinka vaikea on muistaa kaikkia yksityiskohtia, tapahtuiko joku ennen vai jälkeen, kuka oli takana, kuka sivulla milloinkin?

Stop
Pitäisi olla ymmärrettävää?

Joitakin vuosia sitten, olin jo viisissäkymmenissä, olin ystävättäreni kanssa ulkona. Kävimme syömässä, keskustelimme ja nautimme toistemme seurasta. Illan kuluessa yhtäkkiä pöytäämme ilmestyi yhteinen tuttumme, mies, jota emme kumpikaan olleet nähneet vuosiin. Hän istuutui pöytäämme, nauroimme ja juttelimme vanhoista ajoista. Kun kotiinlähdön aika koitti, mies tarjoutui viemään minut autollaan kotiin. Kotimatkalla hän ehdotti, että menisimme vielä drinkille vanhojen aikojen muistolle. No, näin teimme. Menimme lähihotellin baariin drinkeille ja lopulta tein kotiinlähtöä naistenhuoneen kautta. Sitten se tapahtui. Yhtäkkiä mies, vanha ystäväni !, tunki itsensä samaan vessakoppiin ja hyökkäsi kimppuuni. En ole eläissäni joutunut kamppailemaan henkeni edestä, niin, kuin juuri siinä tilanteessa. Lopulta pääsin kuin pääsinkin hänen otteestaan ja juoksin takaisin ylös baariin.

Selvisin tilanteesta ehjin nahoin, mutta tapausta en ole voinut unohtaa. Mutta. En muista, tunkeutuiko hän ennen vai jälkeen vessakäynnin vessan ovesta sisään. En myöskään muista mitä minulla oli päällä, mitä kello oli ja mitä olimme syöneet ja juoneet. Mutta sen hädän muistan ja sen, että ajattelin siinä tilanteessa ”voiko tämä olla totta?”

Olen kertonut kokemuksestani eri tilanteissa ja minun on ollut helppo avautua. Minulla ei ole ollut sitä häpeämisen taakkaa, koska kuitenkaan ”mitään” ei tapahtunut. En myöskään mietinyt, että olinko ehkä provosoinut miestä jollakin tavalla tai olinko jopa osasyyllinen. Koska ajattelin, että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä, vaikka menevätkin vielä ”yksille”. Pääsin kuitenkin kuin koira veräjästä. Moni ei kuitenkaan pääse. Ja silloin taakka alkaa painaa.

Minulla on töissäni asiakkaina sekä naisia että miehiä. Joudun terapioissa usein hyvinkin läheiseen ruumiilliseen kontaktiin asiakkaideni kanssa. Suurin osa miehistä on käyttäytynyt mallikkaasti, mutta myös mustia lampaita on eksynyt joukkoon. Asiakkaistani on kuitenkin suurin osa naisia. On sama, ovatko naiset heteroita tai muun sukupuolisen suuntauksen omaavia, en koskaan ole kokenut minkäänlaista rajojen ylittämistä tai edes yritystä siihen suuntaan. Ymmärrän myös hyvin sen, että nainen tulee helpommin naisen käsiteltäväksi ja hoidettavaksi. Silti myös terapeuteissa on erittäin hyviä miehiä, mutta valitettavasti myös niitä muita. Ja yksikin huono kokemus riittää.

Jos joku on lukenut norjalaisen kirjailijan ja feministin Gerd Brantenbergin kirjoittaman kirjan ”Egalian tyttäret”, alkuperäistitteliltään Egalias døtre, jossa Brantenberg on kääntänyt sukupuoliroolit toisin päin, alkaa viimeistään silloin ymmärtämään monia absurdeja tilanteita miesten ja naisten käyttäytymisessä. Asioita, joita pidämme lähes normaalina, tai emme edes kiinnitä niihin huomiota, näyttävät roolien vaihdossa joko naurettavilta tai vain koomisilta. Koomisia kuvia jäi kirjasta mieleeni, kun miehet käyttävät penisliivejä  ja papiljotteja. Onneksi nykyään enää harvemmin näkee tai kuulee miesten taputtavan tarjoilijaa takapuolelle, mutta oletteko koskaan nähnyt naisen taputtavan miestarjoilijaa pyllylle?

Se, että on tietyttyjä käyttäytymismalleja, ei tarkoita, että ne täytyisi vaan hyväksyä ja elää samalla tavalla eteenpäin. Ei, asioita ja käyttäytymismalleja täytyy asettaa kyseenalaiseksi ja uuden näkökulman saamisessa voi komiikka auttaa.

Niin, vaikeistakin asioista pitää voida puhua. Jokaiselle voi joskus tapahtua jotakin arvaamatonta, kiusallista ja hävettävääkin. Mutta puhu sitten, jos heti tuomitaan…

Eivät kaikki naiset ole samanlaisia. Jollekin naiselle yhdenlainen tilanne on normaalia, toiselle se saattaa olla kovakin paikka. Mutta jos aidosti yrittää asettaa itsensä toisen tilanteeseen, voimme mahdollisesti ymmärtää, miltä ahdistetusta ehkä tuntuu. Yrittää, jos, mahdollisesti, ehkä….

Onneksi kaikki miehetkään eivät ole samanlaisia. Tai sanoisinko, että suuri osa miehistä on kunnioittavia, hurmaavia, älykkäitä, vitsikkäitä jne. Ja silti osalle näistäkin miehistä, täytyy ilmeisesti näyttää: Tässä on rajani, älä ylitä. Mutta tosi älykkään miehen tunteekin sitten siitä, että hän näkee ja tuntee myös tuon näkymättömän rajan. Sinun rajasi.

Raja
Näkymätön raja

En nyt ajattele #MeToo-liikettä. Tämäkin riittää. Näin yksityisellä puolella.

Terveisin

Mummo, miettivänä…

 

 

 

Mainokset

Kivikautinen aamiainen

Kaurapuuroa on syöty jo kivikaudella, eli joskus 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Luulen, että äitini käyttämä resepti ei paljon poikkea kivikautisesta. Vettä ja kauraa oikeissa suhteissa ja siinä se on!

Asuinmaassani Sveitsissä nykynuoret tuntevat kaurapuuron parhaiten ”kauralimakeittona”. Tällöin käytetään paljon vettä ja vähän kauraa.Keitoksesta siivilöidään keittämisen jälkeen itsekaura pois ja jäljelle jää- lima. Hmmm. Ei hme, että se maistuu vain sairaalle. Jos ylipäätään.

Meillä kotona syötiin aina veteen keitettyä kaurapuuroa. Veteen oli laitettu hieman suolaa ja sitten siihin heitettiin kaurahiutaleet ja annettiin hieman hautua. Kruunuksi puurolautaselle laitettiin suolaista voita voinsilmäksi. Tämä puuro maistuu lapsuudelle ja viattomuudelle ja ehkä siksikin se on vieläkin lempiruokaani ja yksi kulinaristisista nautinnoistani. Puuron ääressä alitajuntani istuu ruokalappu kaulassa keittiön pöydän ääressä lusikoimassa puuroa ennen kouluun lähtöä.

Elovena
Oh, Elovena!

Miten syödä kaurapuuroa?

Uusin ongelmani on: miten syödä kaurapuuroa? Olen pitkästä aikaa ottanut aamupuuron ohjelmistooni. Se sinänsä ei ole mikään ongelma, vaan se, miten sen syön. No, jos ei nyt suurempia ongelmia ole, niin olkoon sitten edes tämä. Mutta mistä se ongelma sitten on lähtöisin?

Lempipuuroani saa lähes jokaisen suomalaisen hotellin aamiaispöydästä ja ihan vanhan ajan malliin. Siinä ei ole mitään tarpeetonta eikä mitään kommervenkkejä. Siihin ei tarvitse lisätä mitään eikä ottaa mitään pois. Mutta kehtaanko ottaa lautasellisen tuota herkkua vai näytänkö sitten ihan maalaiselta tai jopa kivikautiselta? Urgh!

Nykyään mikään ei ole niin kuin ennen.  Aamiaispöydissä tavallinen puuro on kuin toisen luokan kansalainen. Sen viereen on ilmestynyt nykyaikainen, urbaani versio ja nykyihmisen aamiaisrituaali. Okei, tietenkään kaikki eivät edes syö aamiaista. Mutta kun aamiaiselle ilmestyvät smoothiet, murot, siemenet, marjat ja hiutaleet, niin vanha kunnon kaurapuuro uhkaa joutua paitsioon.

Aamiaispöperöt
On valinnanvaraa

Jotkut keittävät puuron maitoon tai syövät puuron maidon kera. Minulle maito ei kuulu kaurapuuroon, mutta ei juuri mikään muukaan. Olen kuitenkin kokeillut kaurapuuroa eri lisäkkeillä. Suoraan sanoen minun on pakko. Olen näet kerännyt pakasteen täyteen mustikoita ja puolukoita ja päämääräni on syödä marjoja joka päivä. Saadakseni marjoista kaikki terveysvaikutukset, mitä niillä sanotaan olevan, täytyisi meikäläisen syödä päivittäin 2 dl marjoja. Jos en aamulla aloita, en voi saavuttaa tavoitettani iltaan mennessä. Siis kaupunkioloissa. Vain Lapin metsissä kulkiessani marjoja tulee syötyä yllin kyllin.

Kultsun puuro
Missä puuro?

 

Mutta kun puuro ja marjat eivät vain sovi yhteen reseptini kanssa!

2dl marjoja
Päivän tavoite

Miten siis voin nauttia aamiaiseni niin, että saan sekä kauran että marjat ilman konflikteja?

Mietittyäni asiaa usealta puolelta, päätin jatkaa puuron syöntiä sitä hieman tuunaten:

  1. Keitän puuron veteen, kuten ennenkin.
  2. Laitan tuoreet tai pakastemarjat lautaselle.
  3. Kauhon rivakasti puuron marjojen päälle.
  4. Piilotan marjat niin, että niitä ei näy.
  5. Kaurapuuron yhdelle reunalle laitan hamppupöperöä ja paahdettua. pellavansiemenrouhetta. Tämä tekee puurosta nykyaikaisen ja muodikkaan eikä tarvitse hävetä hotellin aamiaispöydässä. Silti saan myös vanhan tutun makunautinnon.
  6. Syön puuron päällisosan varovasti lusikoiden.
  7. Yllätyn iloisesti löytäessäni marjat lautasen pohjalta.
puuroa-lautasella-e1537719048744.jpg
Marjat jemmassa

No, mitä hyvää kaurassa sitten on?

Löysin taustatietoja kolutessani jopa uuden yhdistyksen, Kaurayhdistyksen.

Mitä sitten Kaurayhdistyksen asiantuntija, viljateknologi Päivi Tähtinen kaurasta sanookaan? No, muun muassa:

Kauran liukoinen kuitu alentaa veren kolesterolia. Korkea kolesteroli taas on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.
Kauran liukoinen kuitu auttaa pitämään verensokerin tasaisena. 
Kauran sisältämä kuitu ylipäänsä auttaa vatsan toimintaa ja ehkäisee ummetusta.
Lisäksi kaurassa on viljaksi paljon proteiinia ja rasvaa: 13 prosenttia proteiinia ja 7 prosenttia hyvää kasvirasvaa. 
Kaiken hyvän päälle kaurassa on myös vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja.

No, mitä muuta? Kaura on edullista ja ympäristöystävällistä.

Kauran muita käyttömahdollisuuksia

Iloiselle mielelle ja jännitykseen

Hildegard von Bingen (1098-1179), joka oli muun muassa abbedissa, säveltäjä ja mystikko,  on aikanaan suositellut hieman häiriintyneille ihmisille löylyjä, joissa kauraa on ripoteltu kuumille kiville. Laitoin saunan lämpenemään ja kokeilin saman tien. Paahtuneesta kaurasta tuli miellyttävä tuoksu ja olin onnellinen, ettei sähkövastus syttynyt palamaan.

Kauraa saunan kivillä
Kauraa löylyissä

Samoin Alfred Vogel (1902-1996) suositteli kauraa hermolääkkeenä. Myös homeopatiassa käytetään kauraa ennen pelottavia tilanteita, mitä ne sitten ovatkin.

Ihonhoitoon

Kaura rauhoittaa ja suojaa herkkää ihoa. Eli liian aamupuuron voi sivellä kasvoille. Tämäkin naamio lienee parasta tehdä vasta illalla eikä töihin mennessä?

Nelijalkaisille

Kaura on myös tärkein vilja hevosten ruokinnassa. Kuulostaa sympaattiselta! I-ha-haa!

Jos ei puuroa, niin kauraa kuitenkin

Jos joku ei puurosta tykkääkään, niin kauraahan voi syödä muussakin muodossa. Tästä esimerkkinä on Nyhtökaura. Nyhtökaura, ”Pulled Oats” on suomalainen keksintö ja voin vain suositella! Näin ystävien kesken ”Nyhtis” on valmistettu kaurasta, härkäpavuista ja herneistä. Nyhtökaura on oiva lihan korvike ja oikein nam nam.

Ongelmasta toimeen

Oli nyt niin tai näin eli onko ongelmani ratkaisu käsillä vai ei, aion jatkaa kauran nauttimista kaikissa erilaisissa muodoissa: Aamuni aloitan perinteisellä puurolla, lounaalla syön nyhtökauraa ja illalla ennen saunaa teen kauranaamion ja lopulta sirottelen kaurahiutaleita saunan kiville.

Nyt aamiaisen nautittuani aika onkin rientänyt ja olenkin jo ratkeamispisteessä. Onneksi kuitupitoinen aamiainen tekee tehtävänsä, ”se minkä se antaa, sen se ottaakin”-periaatteella.

Terveisin

Mummosi

 

 

 

 

Aarteenetsijä

Olen odottanut syksyä. Syksy on viileneviä, aurinkoisia ja sateisiakin päiviä, värikkäitä maisemia ja samoilua metsässä. Sitten jos aikaa riittää, kipuan tuntureille katsomaan väriloistoa ja annan silmän levätä kaukana siintävissä tuntureissa. Lapissa on juuri nyt paras ruska-aika. Paras aika vaellella tuntureilla.

Mutta aika ei vain tahdo riittää vaeltamiseen. Syksyisin muutun aarteenetsijäksi.

Metsät ovat täynnä aarteita: marjoja ja sieniä silmänkantamattomiin, eikä aikani tahdo riittää muuhun kuin marjastamiseen ja sienestämiseen.

Matsutaket rivissä
Polku aarteelle

 

Tänä syksynä uusin löytömme on sieni nimeltä Matsutake (mäntysieni) eli suomalaiselta nimeltään männyntuoksuvalmuska. Japanissa tästä sienestä maksetaan luokituksesta riippuen satoja euroja ja jopa kuulemma 4000 Euroon saakka. Oh boy!

Matsutake
Kilokaupalla potenssilääkettä.

Matsutake sientä tiedetään käytetyn jo kauan ja Japanissa 700-luvulta perityvässä runoudessa on kertomuksia sienen kyvystä tuoda onnea ja hedelmällisyyttä. Myöhemmin matsutakesta tuli aateliston ja papiston suosikki. 1200-luvulta 1600-luvulle on tallella kertomuksia siitä, kuinka ylhäisö vietti matsutakejuhlia. Matsutaken syöminen oli sallittua vain keisarin hoviin kuuluville, muille kansalaisille sen syömisestä oli uhkana ankara ragaistus. Onneksi ajat ovat muuttuneet myös Japanissa ja onnen etsintä on sallittu myös tavalliselle kaksijalkaiselle. Matsutake on maukas sieni, jolla väitetään olevan myös miehistä potenssia nostavia vaikutuksia. Uskohan voi siirtää jopa vuoria, joten uskoo ken haluaa.

Luonnossa samoillessa löytyy aina jotakin mielenkiintoista.

Poron sarvet
Yhdelle tarpeeton, toiselle aarre

Pakko päästä välillä tunturiin. Vaeltaessa tuntureissa maisema on aina vain pakahduttavan kaunis.

Otsamolla ruskalla
Ruskaa Otsamo-tunturilla
Ruskaa1
Ruskan värejä

Jos tarkkaan katselee ympärilleen, voi nähdä vaikka hirven. Siis, jos on onnea.

Hirvi.png
Äitihirvi

Välillä pitää pitää paussia.

Tulilla
Kahvipaussi
Tatti
Voi tattia!

Ihan sieluun sattui, kun sienipaikalle päästyämme näimme, että kaikki herkkutatit olivat jo yli-aikaisia. Ensi vuonna täytyy mennä aikaisemmin.

Onneksi kuitenkin löytyi voi- ja kangastatteja

Tatteja paistinpannulla

Ateriamme koostuvat tällä hetkellä lähinnä sienistä ja kalasta. Ja mikäs on kalaa syödessä, kun sitä saa tuoreena pöytään.

Vene
Vene odottaa kalastajia

Eri kaloista saa monenlaisia herkkuja. Alla olevasta yksilöstä, joka on made, saimme maukasta keittoa. Made eli matikka kuuluu turska-kaloihin (kalapuikkokalaa, heh.) ja on ainoa lajissaan, joka elää makeassa vedessä. Onneksi meille. Tuo komea made onkin vuosien saatossa vasta kolmas itse kalastamamme lajinsa edustaja.

Made
Made (Lota lota)
Ceviche.jpg
Siika-ceviche

Kaikenlaisia aarteita on siis tänä vuonna ollut lähimetsissä aivan mielettömän paljon. Eli aikaa ei riitä juuri mihinkään muuhun. Mutta. Täytyy laittaa kuitenkin asiat tärkeysjärjestykseen. Nyt metsä ja sitten kun aika tulee, istahtaa lukemaan, kirjoittamaan ja vaikka katselemaan elokuvaa.

Terveisin sammalmättäältä,

Mummo, aarteita laskeskellen.

 

Köyhän ei kannata ostaa halpaa.

«Köyhän ei kannata ostaa halpaa».

Tämä on yksi niistä vanhoista suomalaisista sananlaskuista, joita rakastan. Ja se pitää niin paikkaansa, että! Olen yrittänyt selittää sanonnan tarkoitusta vieraskielisille, mutta suoraan käännettynä, lause kuullostaa hieman erikoiselta. Olen jo useasti joutunut selittämään ummet ja lammet, jotta merkitys selviää. Enhän suinkaan tarkoita, että keskustelukumppanini olisi köyhä….Oi voi.
Vanhojen ja vieläkin käyttökelpoisten sanojen ja lausahdusten listaan voisi liittää vanhat tavarat ja eritoten vanhat kodinkoneet ja käyttöesineet.

Luin Helsingin Sanomista Paavo Raution kirjoittaman kolumnin kestävistä kodinkoneista. Tai lähinnä niiden olemattomuudesta. «Rautakaupan myyjä pysäytti, kun ostaja yritti ottaa hyllyltä moottorisahaa: ”Älä sitä ota, se hajoaa heti.”» Tähänkö on tultu?

Pääasia halpaa!

Itse kerran oltuani paikallisessa sekatavarakaupassa kuulin keskustelun:

Asiakas: «Ostin eilen nämä aurinkolasit, mutta ne hajosivat saman tien»
Myyjä: «Katsoitko hintaa?»
Asiakas: «Kaksi Euroa»
Myyjä: «No, mitä olit odottanut noin halvoilta aurinkolaseilta»
Niinpä. Minulla heräsi vain kysymys, kumpi nyt on vastuussa ? Asiakas, joka halusi « säästää » (vaikka voiko joku todella kuvitella, että tuollaisesta tuotteesta saa muuta kuin jätesäkin täytettä ?) vai myyjä, joka ylipäätään ottaa myytäväksi suoraan sanottuna pelkkää kakkaa ? No, sitä saa, mitä tilaa. Vai miten se olikaan?

Omakuva2
Uudet aurinkolasit

Itse ostin uudet aurinkolasit Esa ja Liisa Puhakalta . Kun sitä saa hyvää palvelua ja neuvontaa, niin minäkin uskallan ostaa jotain hieman erikoisempaa. Kannattaa mainita, että on mummon kavereita. Nimittäin.

No niin, tämä halvan tavaran perässä juokseminen on kummallista. Jo pelkästään se, että joku asia on halpa, alennuksessa tai poistomyynnissä tekee siitä tavoittelemisen arvoisen. Täytyy ostaa, vaikka ei tarvitsisikaan. Kolmet sukkaparit kahden hinnalla! Varisinkin kolmas pari on kelmeän värinen, sitä väriä kun ei koskaan käyttäisi. Mutta kun nyt kerran halvalla saa. Sana «alennusmyynti» saa monella aivoissa käyntiin kemiallisen reaktion, joka suorastaan pakottaa ihmispoloisen suuntaamaan ostosparatiisiin. Vaikka kyseinen ostosparatiisi sijaitsisi vaivalloisen automatkan takana, ei haittaa. Sitä ei lasketa. Hmm?
No, eihän tuo nyt sinällään mitenkään vaarallista ole. On niitä pöllömpiäkin huveja.

Missä laatu?

Se mikä minua eniten kummastuttaa, on laatu, eli laadun puute. Oli se sitten saha, aurinkolasit tai joku kodinkone. Eikö nyt olisi kiva, kun jotain ostaa, niin se myös kestäisi enemmän kuin päivän/viikon/yhden sesongin ? Kerran ostin itse kärpäslätkän. Sen ainoan, jonka siihen hätään löysin. Kotona kärpäsen tultua hollille, heilautin kärpäslätkää kohti kohdetta ja samalla lätkä lensi kaaressa huoneen toiseen päähän. Kärpänen lensi omille teilleen ja minä jäin irvistelemään pelkkä muovikeppi kädessä. Tästä toimituksesta oppineena suunnistin seuraavan tilaisuuden tultua käsityökauppaan, josta ostin nahasta ja puusta käsintehdyn kärpäslätkän. Maksoin siitä moninkertaisen hinnan, mutta lätkä on hoitanut monet kärpäset, paarmat ja korkealla lymyävät hyttysetkin pois päiväjärjestyksestä.

Kärpäslätkä2
Kärpäslätkä ja vainaa

Kirpputorilöytöjä

Meillä kotona on menty siihen, että mieheni koluaa kaikki paikkakunnan kirpputorit ja kantaa kotiin lahjoja tämän tästäkin. Kaapeissa on tähän mennessä muun muassa, tässä siis on vain pienen pieni kurkkaus kaappiin, lihamyllyjä (3 kpl), erilaisia kahvipannuja (8 kpl), samovaareja (6 kpl), pöydälle asetettavia sitrushedelmien puristimia (2 kpl) ja käsivatkaimia (3 kpl). Jokainen vehje käy tietenkin ilman sähköä. Sitten erilaisia valurautapannuja (arviolta 20 kpl), lettupannuja (3 kpl) kuparipannuja (10kpl), metallisia kauhoja (15kpl), valkosipulin puristimia (4 kpl) jne.. Tähän vielä levysoittimet (4 kpl, tarvittaessa varaosia varten), kirveet, vasarat ja monet muut työkalut. Kaikki vintagea, järkevästi suunniteltuja ja ne kestävät aivan varmasti seuraavillekin sukupolville.

Samovaari
Vanha samovaari. Yksi niistä.

Laadusta ei meillä siis tingitä.

 

Minulle riittäisi kyllä yksikin samovaari. Vasta silloin olisin todella säästänyt.
Tai ainakin täytyisi ensin aloittaa teen juominen, jotta ylipäätään tarvitsisin samovaaria..

Ja, nyt kuppi kahvia !
Terveisin
Mummo