Sosiaalipummit ja ystävälliset virkailijat

Vihastutti. Vihastutti ihan sanomattomasti.

sossu

Luin aamulehdestä artikkelin kaupungin laitamilla olevasta Dübendorfin kunnan sosiaalitoimistosta ja siitä, miten se lehden mukaan kohtelee asiakkaitaan. Jutun mukaan sosiaalitoimiston johtajatar joutui jo muutama vuosi sitten muutamaksi viikoksi ”lomalle” , koska hän a) jakoi facebookissa äärioikeistolaista propagandaa b) useat sosiaaliapua saaneet asiakkaat valittivat johtajattaren ja hänen alaistensa huonosta, kiusaavasta käyttäytymisestä asiakkaita kohtaan.

Kunta perusti kuntailaisille oikeusasiamiehen toimiston, joka käsitteli ensimmäisenä vuonna 44 tapausta, jotka koskivat sosiaalitoimistoa. Eli lähes yksi tapaus viikossa. Johtajattaren esimies kuittasi oikeusasiamiehen tuloksen tuon vuoden jälkeen: ”Paljon melua tyhjästä”.

Kuinka helppoa onkaan tuomita sosiaalitoimiston asiakkaat sosiaalipummeiksi! Pelkäämmekö, että sosiaalitoimisto jakaa verorahojamme kaksin käsin työtävieroksuville terveille ja muuten ahneille petkuttajille? Aivan, näitä petkuttajiakin mahtuu varmasti joukkoon, mutta tuskin heitä on enemmistö.

Ei vain aina ole ihmisen oma vika, jos laitetaan pellolle työpaikalta lähellä eläkeikää tai vain muuten kun firmaa restrukturoidaan ja saneerataan tai kun avioerossa tulot pienenevät, sairaus yllättää tai asunto menee alta. Ja jos vielä muutenkin tulot ovat minimissä, niin silloin sanonta ”Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot” kuulostaa irvailulta. Vaikka muuten sanonta pitääkin aika lailla paikkaansa.

Se, mikä minua tässä kuitenkin kaikkein eniten jurppii, on työntekijöiden epäasiallinen ja epäkunnioittava käyttäytyminen asiakkaita kohtaan. Tuskin monikaan menee sosiaalitoimistoon kovin mielellään, mutta jos sinne vielä täytyy mennä almuja anelemaan ja vielä saa alentavaa kohtelua osakseen? Lähes kuka tahansa voi tipahtaa kärryiltä, jos moni asia yhtä aikaa romahtaa alta.

Eikä tämä viallinen käyttäytyminen ole vain sosiaalitoimiston ongelma.

sosiaalitoimisto
Hyvin sanottu!!

Vuosia sitten olin töissä naistensairaalan poliklinikalla, jossa myös raskaudenkeskeytystä haluavat naiset olivat asiakkaina. Niinä aikoina sairaanhoitajan vastaanottoa ei vielä oltu organisoitu asiakaskeskeisesti, vaan asiakkaat pyrähtivät ilman vastaanotto-aikaa keskelle vilkasta toimistoamme häiritsemään päivän askareita. Siinä sai olla onnea mukana, että raskaudenkeskeytysasiassa nainen tai pariskunta ei törmännyt näihin muutamiin hoitajiin, joilta puuttui muun muassa empatiakyky, ammatillisuus ja tilannetaju. ”No ettekö syönyt pillereitä?” ”Miksi ette? ”Olisi pitänyt miettiä etukäteen.” Siinä oli niin helppo syyllistää ja näyttää mahtiaan.

Tietenkin otin asian usein puheeksi, myös esinaiseni kanssa. Reaktio ei ollut sen kummempi kuin ”Pajon melua tyhjästä”-kommentti. Tätä jatkui, kunnes en enää itse kestänyt, vaan vaihdoin muutamaksi vuodeksi työpaikkaa.

Keskustelimme kahvihuoneessa siitä, miten kamalia virkailijoita kaupungin virastoissa on. Tai myyjät kaupoissa. Tai ratikkakuskit. Tai muut ihmiset julkisissa kulkuvälineissä.

Olisi tehnyt mieli laittaa peili joka ikisen mimmin eteen (työkaverit nyt sattuivat olemaan naisia). Look at yourself! Juuri ne hoitajat, jotka valittivat muista kaikkein eniten, olivat niitä, jotka kohtelivat omia asiakkaitaan epäkunnioittavasti.

En todellakaan väitä, että olisin itse aina niin kontrolloitu ja että ehkä syyttäkin ärhentelen jonkun viranomaisen vuoksi. Mutta yritin ottaa tuosta kahvipaussikeskustelusta onkeeni ja pitää oman peilin aina taskussa enkä päästää sammakoita suustani aivan kontrolloimatta.

Kävin hakemassa Zürichin kaupungintalolta virallisia papereita. Jokainen, johon tuolla käynnillä törmäsin, vahtimestarista virkailijoihin olivat poikkeuksetta NIIN ystävällisiä, hymyileviä ja auttavaisia. Suljettuani kaupungintalon oven, huomasin, kuinka hyvää se teki asiakkaalle, minulle.

Entä jos olisin joutunut käymään sosiaalitoimiston juttusilla? Silloin toivoisin, että vastassa olisi työnsä osaava, inhimillinen ja empaattinen virkailija. Heitä kuitenkin on varmasti enemmistö.

No niin, nyt sain päästettyä kaasut ulos. Ja ei muuta kun raikkaaseen ilmaan!

Terveisin

Mummo

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s