Hyvästi mahamakkara, tervetuloa vyötärö!

Olen matkalla muottiin, jonka saavuttamisesta olin jo ehtinyt luopua.

Kas, näin se alkoi:

Olen melkoinen sohvaperuna, vaikka sitä ei moni usko. Muuten saan paljon aikaan, olen kekseliäs, luova ja monessa mukana. Mutta. Yksi suuri mutta on ollut seuralaisenani jo useita vuosia ja nyt saavutin sen kipupisteen, että oli pakko alkaa tehdä jotakin.

Mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampi on päästä saavutetuista kiloista eroon. Eikä vain kiloista, vaan makkaroista, jotka kertyvät aina väärään paikkaan. Tätä asiaa olemme pohtineet ystävättärien kanssa ja kaikilla tuntuu olevan sama ongelma.

Tässä yhteydessä minun täytyy painottaa, että tiedän maailmassa olevan paljon tärkeämpiä ja ajankohtaisempia ongelmia, mutta joskus on helpottavaa unohtaa ainakin hetkeksi koko maailman ongelmat ja keskittyä hetkeksi omaan napaan. Ihan konkreettisesti.

Siis. Ystävättäreni Lissu (jolla myös on vastaava makkara-ongelma) kertoi aloittaneensa harjoittelun hula-hula-renkaalla. Muistelin itsekin kokeilleeni sitä joskus nuorena, mutta silloin kokeiltiin niin paljon muutakin. Kärsimättömyyteni on yksi heikoista puolistani ja jos en saa tarvitsemaani välinettä heti, asia usein unohtuu. No, Lissu vain valitti, että muutaman pyörähdyksen jälkeen rengas aina putoaa. Siinähän on tietysti se hyvä puoli, että liikuntaa tulee huomaamatta, kun joutuu kyyristymään nostaakseen renkaan uudestaan lanteille. Kyykistellä voi minusta kyllä muutenkin.

Samoihin aikoihin luin suomalaisesta tutkimuksesta, jossa kerrottiin hula-hula-renkaan käytön terveydellisistä vaikutuksista. Ja nyt löytyi uusi termikin= hulailu.

Helsingin yliopiston sisätautiopin professori Hannele Yki-Järvinen rupesi tutkimaan hulailun vaikutuksia vyötärörasvan pienentämisessä.

Yki-Järvisen vetämään tutkimukseen osallistui yli 50 keskivartalolihavaa naista ja miestä, joiden painoindeksi oli keskimäärin 28. Heidät laitettiin ensin kuudeksi viikoksi pyörittämään 1,5 kilon painoista hulavannetta tai kävelemään 10 000 askelta päivässä. Tuloksena päivittäisellä 13 minuutin pyörityksellä vyötärönympäryksestä lähti keskimäärin kolme senttimetriä. Suurin vyötärönkaventuminen oli kahdeksan senttimetriä kuudessa viikossa! Hulailijoilla vyötärönympärys pieneni merkittävästi kävelyyn verrattuna. Tämän kyllä tiedän itsekin. Vaikka kuinka olen tehnyt päivittäisiä kävelylenkkejä (siis joskus innostuttuani), ei vyötärölleni ole tapahtunut yhtään mitään.

Nyt kärsimättömyyteni ja kekseliäisyyteni tulivat apuun. Miksi tarvitsisin hula-rengasta, kun hulailla voi ilman rengastakin? Niinpä aloitin hulailun ilman rengasta.

Netistä löytyy monenlaista viedeota aiheesta. Jos ei ole aikaisemmin hulaillut tai vain kaipaa ohjeita ja ”ryhmää”, niin silloin kannattaa ainakin aloittaa video-ohjaajan ohjauksessa.

Aloitin 8 minuutilla, josta lisäsin 10 minuuttiin. Siitä siirryin noin kahden viikon kuluttua 15 minuuttiin päivässä. Eli nyt on vajaa neljä viikkoa takana ja vyötärö sen kun kapenee. H-mallisella kun ei muutenkaan ole vyötäröä, niin ihmettelen, mistä se nyt siihen on pöllähtänyt?

Hulailla voin missä ja milloin vain. Samalla voin katsoa katsomatta jääneitä televisio-ohjelmia, videoita tai kuunnella radiota. Eikä rengas tipu, sen voin vakuuttaa!

Hulapaikka
Hyvä paikka hulailuun. Ilman rengasta.

Hulailussa, kuten muissakin liikuntamuodoissa on omat vaaransa. Ainakin jos liioittelee. Mustelmia voi alussa ilaantua. Koreassa kuulemma joku nainen oli saanut sisäisen verenpurkauman vasemman puoleisen munuaisen ympärille. Oliko vanne liian painava vai oliko hulailuun käytetty aika liian pitkä (puolisen tuntia)?

Eli maltti on valttia tässäkin. 15 minuuttia tuntuu minusta erittäin hyvältä ajalta ja mustelmistakaan ei ole ollut vaivaa. Ei ole vaivaa, kun ei ole vannettakaan. Hah!

Hulazirkus1
Pystyn myös tämän tyyppiseen pyörittelyyn. Kuvassa kuitenkin Anton Monastyrsky sirkus Conellin esityksessä.

Laihduttaa minun ei tarvitse, mutta olen myös hieman muuttanut ruokailutottumuksiani ja näin painokin on lähtenyt laskuun. Mutta se on sitten oma juttunsa, siitä seuraavan kerran.

Terveisin pitkästä aikaa,

Mummo

 

 

 

2 vastausta artikkeliin “Hyvästi mahamakkara, tervetuloa vyötärö!”

  1. Hei, ja kiitos hyvästä tekstistä :)! Tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta (varsinkin tämä renkaaton hulailu). Osaatko suositella Youtube-videota, josta kannattaa aloittaa? 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s