Aarteenetsijä

Olen odottanut syksyä. Syksy on viileneviä, aurinkoisia ja sateisiakin päiviä, värikkäitä maisemia ja samoilua metsässä. Sitten jos aikaa riittää, kipuan tuntureille katsomaan väriloistoa ja annan silmän levätä kaukana siintävissä tuntureissa. Lapissa on juuri nyt paras ruska-aika. Paras aika vaellella tuntureilla.

Mutta aika ei vain tahdo riittää vaeltamiseen. Syksyisin muutun aarteenetsijäksi.

Metsät ovat täynnä aarteita: marjoja ja sieniä silmänkantamattomiin, eikä aikani tahdo riittää muuhun kuin marjastamiseen ja sienestämiseen.

Matsutaket rivissä
Polku aarteelle

 

Tänä syksynä uusin löytömme on sieni nimeltä Matsutake (mäntysieni) eli suomalaiselta nimeltään männyntuoksuvalmuska. Japanissa tästä sienestä maksetaan luokituksesta riippuen satoja euroja ja jopa kuulemma 4000 Euroon saakka. Oh boy!

Matsutake
Kilokaupalla potenssilääkettä.

Matsutake sientä tiedetään käytetyn jo kauan ja Japanissa 700-luvulta perityvässä runoudessa on kertomuksia sienen kyvystä tuoda onnea ja hedelmällisyyttä. Myöhemmin matsutakesta tuli aateliston ja papiston suosikki. 1200-luvulta 1600-luvulle on tallella kertomuksia siitä, kuinka ylhäisö vietti matsutakejuhlia. Matsutaken syöminen oli sallittua vain keisarin hoviin kuuluville, muille kansalaisille sen syömisestä oli uhkana ankara ragaistus. Onneksi ajat ovat muuttuneet myös Japanissa ja onnen etsintä on sallittu myös tavalliselle kaksijalkaiselle. Matsutake on maukas sieni, jolla väitetään olevan myös miehistä potenssia nostavia vaikutuksia. Uskohan voi siirtää jopa vuoria, joten uskoo ken haluaa.

Luonnossa samoillessa löytyy aina jotakin mielenkiintoista.

Poron sarvet
Yhdelle tarpeeton, toiselle aarre

Pakko päästä välillä tunturiin. Vaeltaessa tuntureissa maisema on aina vain pakahduttavan kaunis.

Otsamolla ruskalla
Ruskaa Otsamo-tunturilla
Ruskaa1
Ruskan värejä

Jos tarkkaan katselee ympärilleen, voi nähdä vaikka hirven. Siis, jos on onnea.

Hirvi.png
Äitihirvi

Välillä pitää pitää paussia.

Tulilla
Kahvipaussi
Tatti
Voi tattia!

Ihan sieluun sattui, kun sienipaikalle päästyämme näimme, että kaikki herkkutatit olivat jo yli-aikaisia. Ensi vuonna täytyy mennä aikaisemmin.

Onneksi kuitenkin löytyi voi- ja kangastatteja

Tatteja paistinpannulla

Ateriamme koostuvat tällä hetkellä lähinnä sienistä ja kalasta. Ja mikäs on kalaa syödessä, kun sitä saa tuoreena pöytään.

Vene
Vene odottaa kalastajia

Eri kaloista saa monenlaisia herkkuja. Alla olevasta yksilöstä, joka on made, saimme maukasta keittoa. Made eli matikka kuuluu turska-kaloihin (kalapuikkokalaa, heh.) ja on ainoa lajissaan, joka elää makeassa vedessä. Onneksi meille. Tuo komea made onkin vuosien saatossa vasta kolmas itse kalastamamme lajinsa edustaja.

Made
Made (Lota lota)
Ceviche.jpg
Siika-ceviche

Kaikenlaisia aarteita on siis tänä vuonna ollut lähimetsissä aivan mielettömän paljon. Eli aikaa ei riitä juuri mihinkään muuhun. Mutta. Täytyy laittaa kuitenkin asiat tärkeysjärjestykseen. Nyt metsä ja sitten kun aika tulee, istahtaa lukemaan, kirjoittamaan ja vaikka katselemaan elokuvaa.

Terveisin sammalmättäältä,

Mummo, aarteita laskeskellen.

 

Mainokset

Köyhän ei kannata ostaa halpaa.

«Köyhän ei kannata ostaa halpaa».

Tämä on yksi niistä vanhoista suomalaisista sananlaskuista, joita rakastan. Ja se pitää niin paikkaansa, että! Olen yrittänyt selittää sanonnan tarkoitusta vieraskielisille, mutta suoraan käännettynä, lause kuullostaa hieman erikoiselta. Olen jo useasti joutunut selittämään ummet ja lammet, jotta merkitys selviää. Enhän suinkaan tarkoita, että keskustelukumppanini olisi köyhä….Oi voi.
Vanhojen ja vieläkin käyttökelpoisten sanojen ja lausahdusten listaan voisi liittää vanhat tavarat ja eritoten vanhat kodinkoneet ja käyttöesineet.

Luin Helsingin Sanomista Paavo Raution kirjoittaman kolumnin kestävistä kodinkoneista. Tai lähinnä niiden olemattomuudesta. «Rautakaupan myyjä pysäytti, kun ostaja yritti ottaa hyllyltä moottorisahaa: ”Älä sitä ota, se hajoaa heti.”» Tähänkö on tultu?

Pääasia halpaa!

Itse kerran oltuani paikallisessa sekatavarakaupassa kuulin keskustelun:

Asiakas: «Ostin eilen nämä aurinkolasit, mutta ne hajosivat saman tien»
Myyjä: «Katsoitko hintaa?»
Asiakas: «Kaksi Euroa»
Myyjä: «No, mitä olit odottanut noin halvoilta aurinkolaseilta»
Niinpä. Minulla heräsi vain kysymys, kumpi nyt on vastuussa ? Asiakas, joka halusi « säästää » (vaikka voiko joku todella kuvitella, että tuollaisesta tuotteesta saa muuta kuin jätesäkin täytettä ?) vai myyjä, joka ylipäätään ottaa myytäväksi suoraan sanottuna pelkkää kakkaa ? No, sitä saa, mitä tilaa. Vai miten se olikaan?

Omakuva2
Uudet aurinkolasit

Itse ostin uudet aurinkolasit Esa ja Liisa Puhakalta . Kun sitä saa hyvää palvelua ja neuvontaa, niin minäkin uskallan ostaa jotain hieman erikoisempaa. Kannattaa mainita, että on mummon kavereita. Nimittäin.

No niin, tämä halvan tavaran perässä juokseminen on kummallista. Jo pelkästään se, että joku asia on halpa, alennuksessa tai poistomyynnissä tekee siitä tavoittelemisen arvoisen. Täytyy ostaa, vaikka ei tarvitsisikaan. Kolmet sukkaparit kahden hinnalla! Varisinkin kolmas pari on kelmeän värinen, sitä väriä kun ei koskaan käyttäisi. Mutta kun nyt kerran halvalla saa. Sana «alennusmyynti» saa monella aivoissa käyntiin kemiallisen reaktion, joka suorastaan pakottaa ihmispoloisen suuntaamaan ostosparatiisiin. Vaikka kyseinen ostosparatiisi sijaitsisi vaivalloisen automatkan takana, ei haittaa. Sitä ei lasketa. Hmm?
No, eihän tuo nyt sinällään mitenkään vaarallista ole. On niitä pöllömpiäkin huveja.

Missä laatu?

Se mikä minua eniten kummastuttaa, on laatu, eli laadun puute. Oli se sitten saha, aurinkolasit tai joku kodinkone. Eikö nyt olisi kiva, kun jotain ostaa, niin se myös kestäisi enemmän kuin päivän/viikon/yhden sesongin ? Kerran ostin itse kärpäslätkän. Sen ainoan, jonka siihen hätään löysin. Kotona kärpäsen tultua hollille, heilautin kärpäslätkää kohti kohdetta ja samalla lätkä lensi kaaressa huoneen toiseen päähän. Kärpänen lensi omille teilleen ja minä jäin irvistelemään pelkkä muovikeppi kädessä. Tästä toimituksesta oppineena suunnistin seuraavan tilaisuuden tultua käsityökauppaan, josta ostin nahasta ja puusta käsintehdyn kärpäslätkän. Maksoin siitä moninkertaisen hinnan, mutta lätkä on hoitanut monet kärpäset, paarmat ja korkealla lymyävät hyttysetkin pois päiväjärjestyksestä.

Kärpäslätkä2
Kärpäslätkä ja vainaa

Kirpputorilöytöjä

Meillä kotona on menty siihen, että mieheni koluaa kaikki paikkakunnan kirpputorit ja kantaa kotiin lahjoja tämän tästäkin. Kaapeissa on tähän mennessä muun muassa, tässä siis on vain pienen pieni kurkkaus kaappiin, lihamyllyjä (3 kpl), erilaisia kahvipannuja (8 kpl), samovaareja (6 kpl), pöydälle asetettavia sitrushedelmien puristimia (2 kpl) ja käsivatkaimia (3 kpl). Jokainen vehje käy tietenkin ilman sähköä. Sitten erilaisia valurautapannuja (arviolta 20 kpl), lettupannuja (3 kpl) kuparipannuja (10kpl), metallisia kauhoja (15kpl), valkosipulin puristimia (4 kpl) jne.. Tähän vielä levysoittimet (4 kpl, tarvittaessa varaosia varten), kirveet, vasarat ja monet muut työkalut. Kaikki vintagea, järkevästi suunniteltuja ja ne kestävät aivan varmasti seuraavillekin sukupolville.

Samovaari
Vanha samovaari. Yksi niistä.

Laadusta ei meillä siis tingitä.

 

Minulle riittäisi kyllä yksikin samovaari. Vasta silloin olisin todella säästänyt.
Tai ainakin täytyisi ensin aloittaa teen juominen, jotta ylipäätään tarvitsisin samovaaria..

Ja, nyt kuppi kahvia !
Terveisin
Mummo

Ihmissuhdeasiantuntija

Luin joku aika sitten parisuhdebloggaajasta, joka kertoi miehenä olemisesta ja suhteesta rakkaaseen vaimoonsa. Hän kertoi siitä, millaista on elämä miehen maailmassa ja kuinka selvitä arkipäivän pikku kommelluksista. Pyrkimys parempaan suhteeseen elävöittämällä ja uusimalla kulunutta suhdetta on kai monissa vanhoissa suhteissa ajankohtainen aihe. Kuka nyt ei haluaisi elää hyvässä liitossa? No, tämä ihmissuhdemies tapasi oman bloginsa kautta elämänsä naisen ja uusi suhteensa. Uusi suhteensa jättämällä raskaana olleen vaimonsa ja lapsensa. Ehkä hänestä nyt tulee parempi ihmissuhteissaan. Virheistä oppii. Jos siis on oppiakseen.

Ransu
Tähän tyyppiin minä luotan.

Hyvän ja kestävän liitton saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi löytyy jos jonkinlaista neuvoa. Lehtien palstat ja nettisivut ovat täynnä kaikenlaista neuvojaa, oli teema mikä tahansa. Niin sanottuja asiantuntijoita ja ihmissuhdeterapeutteja tuppaa kasvamaan kuin sieniä syyssateella. Samoin antamansa neuvot.

Kuten esimerkiksi:

Sinulla on kaikki mahdollisuudet tulla suht onnelliseksi suhteessasi. Päästäksesi alkuun, tässä muutama vinkki:

1. Ole romanttinen, mutta realistinen. Joskus pullo olutta riittää shamppanjan sijaan. Siis joskus.
2. Pyydä anteeksi. Vaikka toinen olisi selvästi syypää.
3. Tiedä, mistä kannattaa ja mistä ei kannata puhua. Kaikesta ei todellakaan tarvitse suutaan soittaa. Ja jos, niin älä keskustele samalla aikaa kännykkäystäväsi kanssa.
4. Naurakaa yhdessä. Jos ei naurata niin harjoittele vaikka naurujoogan avulla.
5. Olkaa toisianne kohtaan kilttejä ja huomaavaisia. Aloita vaikka aamupuuron  keittämisestä. Siis tietenkin aamulla.
6. Selvitä asiat, etteivät ne alka kalvaa mieltäsi ja ettet jää niihin jumiin. Varo kuitenkin nalkuttamista!
7. Älä yritä muuttaa toista. Hänestä ei kuitenkaan koskaan tule niin hyvää ja täydellistä kuin itsestäsi.
8. Riitele. Sekin on taitolaji sinänsä. Harjoittele ensin ystävien ja vaikka naapureiden kanssa.
9. …
10. …
99. ……

Loppujen lopuksi erään miehen näkökulma, lyhyesti ja ytimekkäästi:
«Eihän mies nyt paljon tarvitse! Hyvää ruokaa, viiniä ja seksiä, niin se on siinä» https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201805312200973969_vd.shtml

Tuota lausetta ajattelin joku aika sitten. Vietin mieheni kanssa leppoisaa sunnuntai-aamua. Nautimme kahden kesken makoisasta brunssista ja lueskelimme sanomalehtiä. Olemme niin vanhanaikaisia, että luemme paperilehtiä. Rapisee niin mukavasti hyppysissä.

Brunch2
Aamiainen brunssihovimestarilta

https://www.brunchkurier.ch/produkte/9
Kolmannen kahvikupin, kahden sanomalehden ja vähintään tunnin hiirenhiljaisuuden jälkeen mieleni teki dialogia. Ihan vain suun kostukkeeksi puhua niitä näitä. Jotain kevyttä, ei missään tapauksessa ihmissuhdekiemuroita.
Halusin aloittaa keskustelun uudesta äskettäin syntyneestä ideastani. «Kultaseni…». Ei reaktiota. «Kuule…». Lehden rapinaa. «Tuli mieleeni…». Hiljaisuus. Olinko muuttunut näkymättömäksi? Olemattomaksi? Kirosin mielessäni. Jatkoin tuijottamalla miestäni. Jo vain käänsi päätään ja kysyi: «Sanoitko jotain?»
Tästä virisikin sitten keskustelu näkymättömyydestä. Olen lukenut ikäisistäni naisisa, jotka kokevat olevansa näkymättömiä yhteiskunnassa. Naisia ei noteerata heidän tultuaan tiettyyn ikään. Olen sitä miettinyt jo monta kertaa enkä itse koe olevani näkymätön. Joskus vain joutuu puhumaan vain hieman äänekkäämmin, jos haluaa tulla kuulluksi. Tai sitten vaieta niin, että tulee kuulluksi. Ja jos joku ei kadulla käänny katsomaan perääni vihellyksen kera, niin mistä se kertoo? Kertooko se minun näkymättömyydestäni vai miesten järkiintulosta? Veikkaan jälkimmäistä.
Tällä kertaa se oli hiljaisuus, joka puri. Kun pääsimme keskustelun alkuun, kysyin mieheltäni, olenko hänelle yhdentekevä. Häh?? (Aina välillä täytyy ottaa peliin jonkin asteista dramatiikkaa, jotta sanoma menisi paremmin perille). Häh?? Mieheni ei todellakaan saanut kiinni ajatuksenjuoksustani, tulihan kysymykseni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän kuitenkin laittoi sanomalehtensä syrjään ja kysyi «Kerro, mikä painaa» No, eihän minua mikään painanut, olin vain ehtinyt lukea lehteni ennen häntä ja halusin hiljaisuuden jo loppuvan.
Ajatus näkymättömyydestä häritsi minua ja muutaman tunnin kuluttua jatkoin: «Jos olisin huonekalu, niin mikä huonekalu sinusta olisin?» Tämä oli hieman provosoiva veto, tiedän. Näissä minä olen hyvä. Mieheni katsoi minua hieman typertyneenä. Ei siis tainnut mennä perille. Tässä vaiheessa tuli taas kerran mieleeni, että naiset ja miehet todella ajattelevat eri tavalla. Jatkoin silti inttämistäni. «Sano nyt…». «No, olisit keinuhevonen.» Aha. En siis mikään design-kappale, vaan ihan puusta tehty keinuhevonen. Sellainen meillä seisoo vierashuoneessa lapsenlapsille. No, kyllä oli tyhmä kysymys, ei kai vastauskaan voi olla parempi.

Foto Rössli
Hieman kulunut, mutta kopottelee

Oikeastaan olin halunnut ottaa puheeksi elämänkumppanin itsestäänselvyyden. Vastarakastuneina emme pystyneet pitämään näppejemme erossa toisistamme ja nyt lueskelemme aamulehtiä tuntitolkulla huomaamatta toisen läsnäoloa. Olenko muuttunut mieheni silmissä osaksi huushollia? Olenko miehelleni yhtä samantekevä kuin joku huonekalu? Yhtä kuin keinuhevonen….
Välillä täytyy koetella rakkauden rajoja. Aina miehet puhuvat siitä, että naista on vaikea ymmärtää, mutta minusta se on juuri toisin päin. Miehiä on vaikea ymmärtää. Varsinkin kun en osaa lukea ajatuksia. Ja naisena minä haluan ymmärtää. Haluan keskustella asioista, joista keskustelemalla voi sitten lopussa syntyä ongelma. Ja kun ongelma vihdoin on syntynyt, sitten siihen voidaan etsiä ratkaisua. Niin yksinkertaista se on. Ja onpahan ainakin keskusteltu.
Vuosia sitten luin jostakin miehen valittavan vaimonsa lähdettyä pitkästä liitosta « En ymmärrä, miksi vaimoni lähti. Minähän laitoin juuri kokolattiamatot koko taloon ». Tämä lausahdus on jäänyt mieleeni siitä, miten miesten ja naisten ajatusmaailma on erilainen. Miehestä se oli suuri rakkaudenosoitus ja nainen tarvitsi jotain aivan muuta. No, enää ei juuri laiteta kokolattiamattoja, mutta ongelmat eivät ole vähentyneet. Ehkä päin vastoin ?
No, miksi keinuhevonen ? Se on liikkuu ylös, alas eikä pysy vain paikallaan. Ei siis onneksi mitään paikalleen jämähtänyttä vaan hyvinkin dynaamista.
Iii-ha-ha-haaaaa !

Terveisin
Mummo, suitset löysällä

Aamupuuron ohje :
0.5 litraa vettä
2 dl kaurahiutaleita
Suolaa.

Anna kiehahtaa pari minuuttia. Jos kultasesi haluaa, lisää marjoja, hedelmiä, hamppumörskää, auringonkukan siemeniä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Ja sitten vain syömään!

Himot ne on hiirelläkin

Mietin vielä metsäkylpyjä. Mitä teen marja-ämpärille ja sienikorille, otanko mukaan vai jätänkö kotiin? Jos vaikka tyhjentäisin joka toisen marjamättään ja keräisin joka toisen sienen? Toisaalta. Tunnen itseni terveeksi ja tasapainoiseksi, en kärsi unettomuudesta ja stressistäkin vain ajoittain. Luulen, että minulle tekee hyvää kylpeä metsässä marjan- ja sienenkeruuvehkeet mukana. Ja kun tämän teen tiedostaen, niin eiköhän sekin jo jotain auta ?

Minua vaivaa näet marjankeruuhimo. Kun ensimmäiset marjat alkavat vaihtaa väriään, minulla alkaa sormia syyhyttää. Täytyy käydä joka päivä tarkistamassa, josko nyt voisi aloittaa poimimisen.

Ensimmäisenä tulevat lakat eli hillat. Jos tulevat. No, tänä vuonna sain taas marjoja yllin kyllin. Viimevuotisiakin on vielä, mutta minkäs teet, kun keräämisen himo iskee ?

20180723_142917.jpg
Lakkoja, lakkoja, lakkoja!
IMG_20180717_212044_713
Mustikat kypsymässä

Tänä vuonna mustikat ovat aikaisessa. Olen päässyt metsään jo kesällä, enkä vasta syksyn loman aikoihin. Nyt mustikat ovat juuri oikeanlaisia ja niitä on paljon. Kerään talvea varten kuin orava, piilotan pussukat pakasteeseen odottamaan talven aamiashetkiä.

20180726_132436-e1533927623103.jpg
Kypsyiväthän ne!

Seuraavaksi tulevat variksenmarjat. Niistä aion tehdä mehua. Sitten joskus, kun minulla on aikaa. Eläkkeellä ehkä?  No, jos nyt ensin käyttäisin edellisvuotiset. Juolukoitakin olisi, mitähän niille keksisi? Ei, ne eivät nyt vain sovi mustikkaämpäriin mustikoiden sekaan. Sotkisivat vain mustikkapiirakan maun omalla, joskin hyvällä aromillaan.

Mustikkapiirakka
Mustikkapiirakka murotaikinalla

Seuraavaksi tulevat puolukat. Niitäkin on metsä normaalisti täynnä, mutta odottaessa tyydyn viime vuoden antoisaan satoon.

Ja sitten sienet. Täytyy odottaa syksyyn. Kesä oli niin kuiva, ettei tullut kuin pöydällinen korvasieniä. Toivottavasti tattisyksy on tänä vuonna antoisa, muuten otan pakasteesta viimevuotisia. Ja juu, kyllä osaan käsitellä korvasieniä. Ryöppään kahdesti. Vähintään.

Sieniä2
Piipahdin alapihalla hakemassa muutaman korvasienen

No, jokaisella on omat himonsa ja halunsa. Mietin mieheni haluja. Niitähän on kaikenlaisia, mutta yksi näkyvimpiä on kivien keruu. Ei silti, että hän vain keräisi taskun pohjalle tai ikkunalaudalle, mutta kyllä hän tekee sitäkin.

Kivet ikkunalla
Geologin kukkasia ikkunalaudalla

 

Hän kerää kiviä rakentaakseen niistä erilaisia rakennelmia,  samoin kuin lapset rakentavat puupalikoista torneja, taloja ja mitä nyt keksivätkään.

Kiviä rivissä
Näistä kivistä syntyi rappuset käden käänteessä
Kiviseinää
Kevyttekoinen kiviseinä
Kiviä Kaivo
Porakaivo on niin hyvässä piilossa, että sitä ei löydä kukaan

Eli tämmöistä meillä. Ei käy aika pitkäksi kun kun piipahtaa keruureissuilla. Ja jos käy, menen ongelle ja rupean meditoimaan.

Ongella1
Onkiminen on meditatiivista

 Mukavaa kesän jatkoa syksyä ja uusia marja- ja sienireissuja odotellessa.

Terveisin kivikasaan nojaillen, Mummo

Metsäkylpyjä

Kuten jo olen kertonut, olen kova tyttö kylpemään. Nyt olen laajentanut kylpyrepertuaariani ja aloittanut metsäkylvyt.

Forest3
Täällä kelpaa kylpeä

 « Metsäkylpy tai Forest Bathing, Shinrin-Yoku ja Waldbad on nimityksiä terveysvaikutteiselle ja tietoiselle oleskelulle metsässä. »  Sissänhengitys. Tauko. Pidemmälle en kertomuksessani ehtinyt.

Tässä kohdassa suomalainen ystäväni kohotti kulmakarvojaan samalla huokaisten syvään ja keskeytti minut. « Taas tämmöstä, mä en kestä. Ihanku suomalainen ei tietäis, miten metsässä ollaan. Apuaaa.»

Forest4
Metsän ihmeitä

Minä jatkoin: «Metsäkylvyissä ei ole kysymys niistä kerroista, kun hölkätään metsän läpi musiikkia kuunnellen tai kävellään keskusteluvauhtia ystävättären kanssa. Eikä myöskään siitä, kun kontataan pitkin mantuja  marjanpuomuri suhisten. Tietenkin nämäkin tekevät itse kullekin hyvää. Marjastajana ja sienestäjänä tiedän, mistä puhun.»

Jatkoin ilman taukoa: «Metsää ja sen vaikutusta ihmiseen ja ihmisen elintoimintoihin on tutkittu tieteellisesti lähnnä Japanissa (jonka pinta-alasta 2/3 on metsää) ja havaittu, että tietynlainen ja tietyin väliajoin metsässä vietetty aika  vaikuttaa mm. verenpainetta, stressihormonitasetta ja verensokeria alentavasti, samalla parantaen unen laatua, stressinsieto- ja vastustuskykyä. Ja kaikkia näitä voidaan mitata mm. verinäyttein.»

Forest1
Portti seikkailuun

Päätin viettää tänä kesänä päivittäin muutaman rauhallisen tunnin metsässä haistellen, maistellen, kuunnellen ja mietiskellen.

Ja siinä sivussa voisin poimia muutaman marjankin. Mutta olisiko se enää terveysvaikutteista metsäkylpyä ?

Forest11
Metsäkylvylle lähdössä

No, Slow down-viikko alkoi. Minulle tuli ulkomaalainen vieras, jonka kanssa samoilimme päivittäin ilman minkäänlaista kiirettä muutaman tunnin metsässä. Katselimme auringon häikäisevää valoa sen pilkistäessä puiden oksien raoista tai taivaan harmaan sävyjä sateisena päivänä. Kävelimme metsässä sammaleella tuntien sen pehmeyden tai kompastellen puiden koviin juuriin. Maistelimme marjoja ja puiden ja pensaiden lehtiä, haistelimme auringon paahtaman maan ja suopursujen tuoksua. Kuuntelimme hiljaisuudessa lintujen viserrystä ja tuulen huminaa. Kun tuli halu halata tai koskettaa puuta tai kiveä, teimme sen.

Forest9
Tällaista siirtolohkaretta on ihan pakko halia

Keskustelimme kokemuksistamme retken aikana ja sen jälkeen. Voin vain sanoa, että hölkätessä metsän läpi jää moni asia haistamatta, kuulematta, maistamatta, tuntematta ja ihan vain kokematta.

Forest10
Tästä näystä olin aivan pakahtua!

Hyttysetkin taisivat olla lomalla, ei niitä ainakaan verinäytteen ottoon näkynyt.

Jos nyt ei vastustuskyky parantunut, niin ainakin nukuin kuin murmeli.

Rakkain terveisin männyn kuvesta

Mummo

Jalkapallokuume

Jos kerran Miss Universum antaa isälleni palkinnon, niin täytyyhän isäni jalkapallojoukkueen olla maailman huippua.

Ollaanko sitä nyt jalkapallokuumeessa? Ja ketä pitäisi kannustaa? No, kai omiaan. Minä kannustan tällä kertaa Suomea. Viime jääkiekon MM-kisoissa Sveitsi-Suomi-ottelussa olin, täytyy tunnustaa, Sveitsin puolella.. Tiedän, tätä ei saisi suomalaisena tunnustaa. Sainkin kyllä kuulla siitä. Voi anteeksi vielä kerran! (Sain tuon anteeksipyytämisen viruksen Tulomaastani ja nyt se on tulee jo kuin selkäytimestä, olen pahoillani). Heh.

No, nyt siis kannustan Suomen joukkuetta.

Ei tarvitse avata koko televisiota. Suomi ei ole näissä kesteissä mukana. Kyllä minua nyt harmittaa, nyt kun kerrankin olisin todella halunnut parantaa tapani. Harmillista, harmillista.

Minusta suomalaiset ovat aina olleet todella maailmanluokan jalkapallisteja. Näin ainakin luulin ihan viime aikoihin saakka. Kunnes tajusin, ettei näin ollutkaan. Olin sotkenut jalkapallon ja jääkiekon. Minä, jonka isä oli jalkapalloilija. Tämä sotku taisi juontaa juurensa yhdestä valokuvasta.

Armi ja isä
Miss Universum Armi Kuusela ja isäni Kaarlo Kalavainen 1952. Wau!

Jos kerran Miss Universum antaa isälleni palkinnon, kuvassa taitaa kylläkin olla suklaarasia, niin täytyyhän isäni jalkapallojoukkueen olla maailman huippua. Pitkään luulin, että joukkue, KTP, oli voittanut maailman- tai ainakin Euroopan mestaruuden. No, olivathan he sinä vuonna, 1952, Suomen mestareita. Melkein sama. Ainakin pikkutytölle.

Niin on aika mennyt eteenpäin. Tytöstä kasvoi nainen ja pallot jäivät lapsuuteen. Mutta jotakin jäi mielen perukoihin. Jonkinlainen rakkaus joukkuepeleihin. On sama, minkä kokoinen pallo on, sen perässä juoksevat tai luistelevat pelaajat saavat minut joskus aivan hurmostilaan. Jääkiekkoa seuratessa mieheni vain joskus joutuu huomauttamaan, ettei se ole pallo, jota sinne maaliin yritetään väsätä. Hm. Ei kai sitä kukaan voi koko sanastoa tietää ? Pääasia on, että kannustaa ja elää pelissä mukana. Minusta.

Ollaan tuosta mukaansa tempaavasta kollektiivisesta hurmoksesta mitä mieltä tahansa, niin onhan se suhdeteknisesti ja terveysriskit huomioonottaen riskaabelia hommaa. En halua, että mieheni saa  jännittävän pelin aikana sydäninfarktin tai että hänet tavoittaa vain akselilta TV-jääkaappi. Onneksi nuo riskit koskevat vain miehiä. Heh.

Mutta no risk no fun.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että pystyäksemme nauttimaan itse asiasta, eli peleistä, ilman korruptio- ja ihmisoikeuskysymyksiä, puhumattakaan eläinsuojelu- ja kasviruokavaliokiistoista, pidettäisiin kaikki tulevat kisat joko lähtömaassani A tai tulomaassani B.

Tähän kyllä täytyy nyt todeta, että tulomaassani ei saada aikaan kovinkaan kummoista hurmosta. Perinnöllisyystieteestä kiinnostuneena olen todennut, että jos minulla on mutaatio kotirouvageenissä, niin tulomaassani se on hurmosgeenissä. Se siitä ja tästä toisen kerran.

No, nyt Juhannuksesta selvinneenä, otan rennosti ja katson oikealla asenteella jännittävän pelin Belgia-Tunisia.

 

Terveisin paitsiosta,

Mummo

Uusi intohimo

Uusi harrastus vie mukanaan

No nyt tuli parisuhteelle ongelma. Herralla on uusi harrastus. Ei näy miestä enää kotona. Kaiket päivät pallon perässä Golfkentällä. Mitäs siinä vaimona teet? Joko tapaat miestäsi ruohokentän viheriöllä eli aloitat itsekin pelaamisen tai tyydyt tilanteeseen. Molemmissa vaihtoehdossa on puolensa. Tietenkin tilanne voi olla myös toisin päin; Rouva lähtee heiluttamaan mailaa ja mies jää omilleen.

GolfKotigolf

No, meillä ei golfata. Emme muutenkaan ole kovin urheilullisia tai moniharrastuksellisia ihmisiä. Lukeminen, musiikki, ruuanlaitto, ystävät ja mitänoitamuitasittenonkaan. Harrastuksemme viittaavat sohvaperunakulttuuriin. Olen kyllä yrittänyt urheilla. Saatan aloittaa urheiluharrastuksen, jonka sitten joudun lopettamaan ylirasituskipujen vuoksi. Kun aina pitää liioitella. Jos aloitan, niin sitten kunnolla. 7- minuutin-tehotreeni- harjoitusohjelmaa tein viikon. En tietenkään ehtinyt lukea ohjeita ja aloittaa aloittelijoille tarkoitetusta ohjelmasta. Oli kamala kiire aloittaa treenit. Heti.

Viikon kuluttua en enää pystynyt nostamaan kättäni ja niskasärky vei yöunet. Jos taas kerran haluan lisää lihasta ja voimaa hauikseeni, teen harjoitukset aamuin illoin. Toistoja ja painoja aina hieman lisäten. Mitä siitä seuraa ? Yleensä joko golfarin- tai tenniskyynärpää. Ainakin kuullostaa urheilulliselta.

Power Plate on minua varten. Sen kanssa olen oppinut elämään hyvässä yhteistyössä. Kun taas innostun aloittamaan kehonrakennuksen, teen yleensä pari kuukautta ahkerasti. Ja koska olen itsekin käynyt Power Platen ohjaajakoulutuksen, tiedän liioittelun vaarat. Eli, jos minulle todella pystytään perustelemaan vaarat ja edut, sitten uskon ja toimin asianmukaisella tavalla. Ja minulla on kone kellarissa, muuten taitaisi tuokin harrastus jäädä. Kodissamme on portaita, makuuhuoneisiin ja kellariin. Niiden edestakainen juoksentelu käy myös urheilusta. Olen sitäkin kokeillut. Siis urheilumielessä. Jossain sadan rappusen kohdalla rupesi huimaamaan. Olin tehnyt aina ylä- ja alapäissä niin nopeat käännökset, että pää ei meinannut kestää. Onneksi lopetin senkin, ennen kuin kävi pahemmin.

Niin, se uusi harrastukseni. Kirjoittaminen. Se vie täysin omiin maailmoihin. Villakoirista viis, tiskit eivät löydä astianpesukoneeseen eivätkä pyykit pesuun. Ruuan laitan, jos ehdin ja silloinkin jotain mahdollisimman yksinkertaista. Ja ensimmäisen kerran elämässäni ajattelen, että olisi kiva, jos mies tekisi vielä hieman enemmän ylitöitä.

Nukkekotikeittiö2Kuva lavastettu. Oikeaa keittiötä ei todellakaan voi kuvata.

Jos minulla on ajatus kesken, en vain voi nousta koneelta ja vaikka laittaa hellaa pienemmälle. Ei kai se ruoka vielä pohjaan pala ? No, kyllä se aika nopeasti palaa… Nyt ymmärän miestänikin paremmin. Jos hänellä on joku isompi projekti menossa, eivät ne ongelmat vielä kotiin tultua ole löytäneet vastausta. Ei siinä silloin taida jaksaa heti saman tien keskustella henkevästi.

Nyt hieman vasemman käden sormissa kihelmöi ja oikealla puolella tuntuu olkapää. Tässäkö niitä urheiluvammoja taas on ?

Tämmöistä. Tavoitteenani on kirjoittaa viikoittain kahdella kielellä ja samalla yrittää hoitaa parisuhdetta. Jos en nyt sitten saa rasitusvammaa. Jommasta kummasta.

Urheilullisin terveisin

tosimummo