Tankavaara? Sohvaperuna sunnittelee kesälomaa.

Otan mukavan asennon, ummistan silmäni ja siirryyn rennompiin lomamietteisiin. Miten saisin lomaltani mahdollisimman paljon irti mahdollisimman pienellä energiamäärällä? 

Talven selkä on taitettu ja kesä ja kesäloma pilkottavat horisontissa. Aika ruveta suunnittelemaan kesälomalle erilaisia aktiviteetteja. ….kuten mitä a) voisin b) haluaisin tehdä lomallani. Selaan matkailuesitettä ja samalla pakostakin mietiskelen erilaisia liikunnallisia vaihtoehtoja: Kumilauttaseikkailu? Hmm. Melonta? Hmm. Pyöräretki? Hmm. Pelkkä ajatuskin koskena pauhaavasta virrasta tai muutaman kilometrin pituinen pyöräily valtatiellä autojen viuhahtaessa ohi, saa hien nousemaan pintaan. Ei taida olla minun juttujani.

Otan mukavan asennon, ummistan silmäni ja siirryyn rennompiin lomamietteisiin. Miten saisin lomaltani mahdollisimman paljon irti mahdollisimman pienellä energiamäärällä?

”Kappaleen liikuttamiseen tarvittava energia
Jos kappaleen liikuttamiseen tarvitaan voima F ja kappaletta liikutetaan matka s, tarvittava energiamäärä W määritellään seuraavasti:
Voiko  käyttää tätä kaavaa?
Tämä energia voi mennä joko kappaleen kiihdyttämiseen tai kitkan ja muiden vastusvoimien voittamiseen, jolloin edellisessä tapauksessa se muuttuu kappaleen liike-energiaksi, jälkimmäisessä tapauksessa lämmöksi.” Hmm? Auttaako Wikipedia tähän hätään?

Siis mitä tekisin?

  • Nukun pitkään? Normaalisti pinnistelen seitsemään saakka, joten tuskin venyttelen sängyssä kesälläkään pidempään.
  • Miten olisi puhdistava paastoaminen? Viimeksi paastoaminen kesti tasan yhden päivän, mutta ehkä tänä vuonna? Ei ehkä kuitenkaan?
  • Aloittaisinko vihdoin viimein joogaamisen vai jatkaisinko aloittamiani Qi Gong-harjoituksia? Sisällä huonekalujen keskellä vai ulkona Suomen vilpoisessa kesäsäässä? Hm.
  • Luen enemmän. Yleensä uni tulee jo kirjan kolmannella sivulla. Ehkä tänä kesänä pääsen kerralla luvun loppuun?
  • Ehkä sittenkin ehtisin jatkaa aloittamani taulun maalaamista ennen syksyn tuloa? Saattaa kuitenkin olla parempi syksyn sateiden tullessa.

Joku muu saattaa hyvinkin kirjata ruumiillisia harjoituksia listaansa, mutta minulta se ei vain suju. Ei silti, saan kyllä askelmittariini täydet 3000 askelta, jos oikein pinnistelen, mutta kaikki siitä ylimenevät askeleet vaativat lisäenergiaa. Ja sen lisäenergian sijoitan aivan muihin askareisiin. Kuten mietiskelyyn. Tai tyhjäntoimitukseen. Ihanaa!

Suunto
En ole vielä päässyt pitkälle.

Postiluukusta putosi kirje. Ystävämme Kasper von Wuthenau Tankavaarasta antoi elonmerkin. Ja siitä sainkin ensimmäisen konkreettisen loma-ideani normaalin mökkipuuhastelun ja pelkän oleskelun ohelle.

Ehkä minun on turha mainita, että lomamme suuntautuu tietenkin jälleen kerran kohti pohjoista ja siellä kohti Lappia. Siellä vietämme pienessä kotopesässämme muutamia virkistäviä viikkoja puuhastellen kaikenlaista mukavaa. Alkukesästä keräilemme nykyään jo myrkkysieniin laskettuja korvasieniä, muiden sienien kerääminen jää odottamaan syksymmälle. Jokapäiväinen kalojen narraaminen on myös aivan MUST, jo ihan ruokateknisistä syistä. Loput päivästä kuluukin kaikenlaiseen pieneen toimintaan mökin ympäristössä ja mökkiä ympäröivässä metsässä.

Tänä kesänä olemme päättäneet lähteä tervehtimään Kasperia.

Kasper ja Pirmin
Kasper ja geologit

Kasper von Wuthenau toimii Sodankylän Tankavaarassa sijaitsevassa Kultamuseossa ja Kultakylässä ohjaamassa kullanhuuhdontaa, tehden opastuksia, suunnitellen ja valmistaen kultakoruja ja pitäen pientä mineraalien myyntikojua. Kaspar on alunperin saksalainen, mutta nyt jo suomea puhuva geologi, jonka kulta toi Tankavaaraan ensimmäisen kerran 80-luvun lopulla. Tutustuimme Kasperiin muutamia vuosia sitten geologisen opastuksen yhteydessä.

Kasper mainitsi kesän olevan suht rauhallista aikaa ja että turistit eivät oikein tahdo löytää Kultamuseolle. Ja tämähän on minusta todella ihmeellistä, koska paikka on todella näkemisen arvoinen. Siis koko museo ympäristöineen.

Kasperin kauppa
Kultamarketti

Tankavaaraan kannattaa mennä päivän retkelle. Ja kun kerran menee, niin voin suositella ennalta tilattavaa opastettua kierrosta Kultamuseossa. Pysyvässä näyttelyssä on valokuvia ja tietoa kullankaivuun historiasta sekä maailmalla että Suomessa. Erittäin mielenkiintoista! Mutta huomio, huomio: Tankavaarassa on Kultakylä ja sen läheisyydessä on Kultamuseo eli ne eivät ole aivan samassa paikassa ja jompi kumpi paikoista saattaa jäädä näkemättä, jos ei ole tarkkana. Samoin alueella on Metsähallituksen luontokeskus, joka nyt on siirtynyt paikalliselle matkailuyrittäjälle. Nyt vain voi toivoa, että tämä kompleksi Kultamuseo, Kultakylä ja luontokeskus puhaltavat yhteen hiileen, jotta matkailijat pääsevät tutustumaan jokaiseen kohteeseen.

Kullanhuuhdonnassa on lomaaktiviteettia yllin kyllin. Laitat saappat jalkaan, tartut vaskooliin ja istahdat huuhtomaan kultaa. Kaiken kullan, minkä löydät, saat pitää. Ja kultaa voi todellakin löytää. Olen itse käynyt muutaman kerran sekä Kultakylässä että Kultamuseossa, mutta koska paikka on todella ihastuttava, on Tankavaara aina vähintään päiväretken arvoinen.

Kullanhuuhdonta
Kulta jää painavana vaskoolin pohjalle
Kultakimpale
Löytämänsä kullan saa pitää. Heh…

Kultakylän yhteydessä toimii ravintola Wanha Waskoolimies, joka jo muutamia vuosia sitten oli mukava paikka käydä ruokailemassa. Vuodesta 2013 ravintola on uuden omistajan omistuksessa ja ruokalistaa on kaiketi muutettu lähiruuan suuntaan. Eli on aivan pakko mennä kokeilemaan.

Wanhan Waskoolimiehen ruokalista. Nam

Tankavaara sijaitsee E75-tien (4-tien) varressa, vajaa 100 km Sodankylästä pohjoiseen tai noin 60 km Ivalosta ja noin 30 km Saariselältä etelään.

Ja vielä: tänä vuonna kisakalenterissa on kolmet erilaiset kullanhuuhdontakisat. Tietoja niistä saa joko Kultamuseon, www.kultamuseo.fi tai Kultakylän www.tankavaara.fi  nettisivuilta.

2.-3.8.2019. Kullanhuuhdonnan SM

5.-10.8.2019 Kullanhuuhdonnan Maailmanmestaruuskilpailut Tankavaarassa

Katsotaan kesän lopussa, kuinka paljon kultaa sitten tulikaan.

Terveisiä kotisohvalta,

Mummo

 

 

Rakkautta toisella silmäyksellä

Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Mutta toisella kylläkin. Jäin pahasti kiikkiin. Kiikkiin kuin kala verkkoon, kuten kalastajat tuppaavat sanomaan.

Katiska2
Kotitarvekalastaja

Ensimmäinen kerta taisi olla joskus 80-90-luvun vaihteessa. Matkustimme matkailuvaunulla Suomen halki päämääränä Hammerfest. Päämärämme ei siis ollut Nordkapp, jonne kaikki turistit jo silloin suuntasivat. Yöpyessämme eräänä yönä Norjan puolella jouduimme sakean hyttyspilven ympäröimäksi ja päätin, etten ikinä näin pohjoiseen lähde! Niin, niin, sehän olikin Norjassa….

Hyttyset auton rekkareissa
Ei suomalaisia

Siitä matkasta jäi montaa hauskaa muistoa. Lasten kanssa matkustaessa sitä laittaa prioriteetit eri tavalla kuin ilman lapsia. Moni asia matkalla jää taustalle ja ajattelet, että joku toinen kerta sitten. Ja joskus se toinen kerta tulee.

Minulle matkasta jäi valo. Kyllähän Suomen kesät ovat valoisia koko maassa, mutta kyllä Lapin valo on aivan omaa luokkaansa. Se täytyy nähdä ja kokea.

Nacht
Kesäyön taikaa

Seuraavan kerran menin Lappiin vuonna tämän vuosituhannen alkupuolella. Ja silloin se tarttui, tuo paljon puhuttu Lapin hulluus. Sitä on vaikea selittää ja luulen että sen tuntee vain se, johon tuo hulluus on iskenyt. Hulluuden iskettyä ne muutamat hyttysetkään eivät paina vaa’assa painoansa enempää. Ja kaikkeen tottuu. Hmm.

Hyttysiä
Suomalaisia hyttysiä. Koko illan saalis

Teimme Peteni kanssa pitkiä vaelluksia näkemättä ainoatakaan muuta ihmistä. Vaelsimme tuntureilla ja metsissä, satoi tai paistoi. Ympärillämme valo, rauha, hiljaisuus, puiden ja tuulen humina ja luonnon tuoksut.

Kesä on pohjoisessa aivan mieletön vuodenaika. Kun aurinko ei laske, siinä on jotain aivan ihmeellistä. Kesäyön aurinko ja valoisuus ovat kuin talven revontulet ja pimeys. Paitsi, että revontulet eivät ole mikään pelkkä talven kohokohta. Revontulet aloittavat loihtimisensa, jahka tulee sen verran pimeää, että niitä voi taivaalta erottaa.

Aurinko ei laske
No ei se laske

Tässä tulee mieleeni eräs Amerikassa asuva kiinalaissyntyinen turisti, johon tutustuimme lennolla Ivaloon, Lappiin. Hän kertoi olevansa osa Eurooppaa kiertävää turistiryhmää. Ja nyt he olivat päättäneet lentää yöksi Ivaloon katsomaan revontulia. Hmm. Emme tässä vaiheessa halunneet kertoa hänelle epäilyksiämme revontulien näkymisen todennäköisyydestä. Nehän näkyvät, kun olosuhteet ovat suopeat ja jos nyt ylipäätään olet silloin hollilla. Nykyään puhutaan revontulien metsästämisestä, eli niitä lähdetään etsimään, joskus kaukaakin.

No, saavuimme Ivaloon. Sinä samaisena iltana ja yönä näimme mahtavat revontulet. Toivon, että turistiystävämme näki nuo samat revontulet saavuttaaksen sen onnentunteen, mitä oli hakemassa. Ellei sitten hakenut vain yhtä uutta kokemusta pitkään listaan. Taas uusi rasti ruutuun!

28. Revontulia illan hämärtyessä-Nordlicht beim Eindunkeln des Abends
Revontulia takapihalla

Niin, talvi tekee tuloaan. Pieni pakkanen puree jäljellä olevia puolukoita ja ensimmäinen hento lumipeite peittää maan sulaakseen vielä ennen talven tuloa.

Lapissa on sentään vielä kunnon talvi. Vaikka en mikään varsinainen talvi-ihminen olekaan, niin jos kerran talvi, niin sitten kunnolla! Mutta talvesta toisen kerran.

Valmistaudun nyt jo ensi kesään. Lapissa viime kesänä ja syksynä järjestämämme kielileirit, Urho- ja Lenitaleirit, olivat todella hieno kokemus. Saamamme palaute oli kaikin puolin positiivista ja rakentavaa ja se myös kannustaa ponnistelemaan vielä parempaan tulokseen. Ja pysymään silti realistisena. Viikko on viikko, sitä ei pidemmäksi saa. Vaikka muutama leiriläinen olisikin mielellään halunnut jäädä luokalleen. Harva koululainen kai normikoulussa haluaa aloittaa jakson alusta? Vaikka se itse kullekin tekisi joskus hyvää. Kertaus on opintojen äiti, sano.

Urhot edessä
Leiriläisiä opettajan kanssa

Saimme myös palutetta ruokapuolesta. Ja ehdotuksen pitää gourmet-viikkoja myös ilman kielenopetusta. Suomenkielen leireillä oman kumppanin mukanaolo ei ole mahdollista, koska ideana on keskittyä suomen puhumiseen. Ja siinä saattaa kumppanin läsnäolo viedä ajatukset aivan muualle.

Rapuja
Kuningasrapuja mahan täydeltä. Norjalaisia 🙂

Ystävämme ovat kyselleet, miksi ylipäätään haluamme Lapissa tehdä töitä? Miksi ottaa vieraita ihmisiä kotiimme, järjestää lähes kellon ympäri ohjelmaa (heh, Lapin kesäyöt ovat pitkiä ja valoisia), järjestää opetus, laittaa ruokaa suurelle kieliperheelle, hoitaa sitä, hoitaa tätä? Ja tämä kaikki omalla lomallamme…

Niin, miksi?

Palaan tuohon Lapin hulluuteen. Koska tuota hulluutta on vaikea kuvailla, se täytyy kokea. Haluan jakaa kokemukseni mahdollisimman monen ystävän kanssa. Ja nyt en siis puhu massaturismista. Haluan pitää vieraamme ystävinä, olkoonkin ehkä vain sen ajan, kun he viipyvät luonamme. Ja ehkä siitä ajasta jää jotakin mielen syvyyksiin ja jollekin tarttuu myös Lapin hulluus tai ainakin syttyy se ensimmäinen kipinä? Ja silti, eihän se kaikille tarvitsekaan syttyä. Missä sitä kohta oltaisiin?? Lappi täynnä turisteja, ihan kuin metsät täynnä hyttysiä. Siis Norjan metsät.

Paitsi, että meillä EI ole hyttysiä. Et usko? Se on totta, mutta sen uskoo vain se, joka sen on omin silmin nähnyt ja kokenut.

Niin ja jos vielä kesätöissäni suomea huonosti puhuva leiriläinen uskaltaa avata kielellisen aarrearkkunsa ja ottaa osaa keskusteluun, niin sitä onnea ei voi uskoa. Sekin täytyy kokea! Ja sen onnen minä haluan kokea yhä uudestaan.

Arkku
Täynnä aarteita

Terveisin

Mummo, avainta etsimässä.

 

 

 

Täydellinen nainen

Tavoittelen miestäni vieressäni. Tyhjää. Katson kelloa, puoli yhdeksän. Vapaapäivä. Mieheni on näköjään lähtenyt jo töihin, mutta tunnen yhä hänen lämpönsä vierelläni. Työnnän nenäni hänen tyynyynsä ja haistelen mieheni tuoksua. Mmhh.. Saan tuoksussa testosteronit jo aamutuimaan. No, jos ei tästä nyt päivä parane!

Suunnittelen päivääni: Ensin vartalokuorinta ja sen päälle vaahtokylpy. Sitten valuisin alakertaan ja tekisin itselleni Cappuccinon, lukisin aamulehden ja katsoisin sähköpostit,  WhatsAppit ja sometilit. Kello olisikin jo 11. Voisin tehdä jooga- ja pilatesharjoitukset, nostaa muutaman puntin, vetää joitakin leukoja ja ajaa kuntopyörällä. Siihen päälle 7-minuutin harjoitus. Sitten saunaan ja muutama pituus uimaaltaassa. Näinhän nykynainen tekee naistenlehtienkin mukaan. Tai juuri vain niissä?

Kello oli ehtinyt jo yhdeksään. Jätän unelmoinnin. Olisiko siis aika aloittaa erilaiset harjoitukset? En ole tähän mennessäkään joogannut ja pilatesta tein aikoinaan kaksi tuntia. Leukoja en ole vedellyt enkä saa puntteja nosteltua. Kuntopyöräkin on missä lie. 7-minuutin harjoituksista oli aikanaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Alakerrassa on sauna, muttei uima-allasta. No, päätän silti nousta sängystä.

Valutan lämmintä vettä sormieni läpi ja huuhtelen unihiekat pois silmistä. Taisi nukkumatti antaa eilen aika laakin, nukuin kuin pieni porsas. Peilissä katseeseeni vastaa unenpöpperöinen, mutta onnellinen ihminen. Tarkastelen kuvaani. Aika täydelliseltä näyttää. En ajattele ulkoista kuorta, vaan mitä kuori sisälleen peittää: täydellisen naisen. Virheetön, ysävällinen….listaa voisi jatkaa loputtomiin. Toistamatta kaikkia hyviä puolia sen varmaan ymmärtää, mikä paketti tässä seisoo. Piste.

Itepopart
Joka kuvalle riittää joku hyvä ominaisuus

Tyytyväisenä ja hyräillen teen lähtöä alakertaan. Mytty. Toinen. Kolmas. Tunnen ärtymyksen nostavan päättään. Pyykkikori on tuossa, mutta mytyt eivät ole löytäneet tietään sisään, vaan pyörivät sen ympärillä. Onneksi ei ole kysymyksessä klassinen hammastahnaputkilo, se olisi pilannut aamuni jo kasvojenpesuvaiheessa. Nostan kasat pyykkikoriin. Ensin täytyy kuitenkin nostaa muutama aikakauslehti kannen päältä. Ai niin, siinä pyykkikorin päällä oli vielä yksi saamani avaamaton kirje. Lasku. Se saa odottaa. Siirrän sen toiselle pöydälle.

Tulen alakertaan. Raivaan pöydältä tilaa kahvikupille. Mietin samalla mieheni sukkia ja paitoja. Ja sitä, kuinka virheetön olen. Kuinka onnellinen mieheni saakaan olla, löytäessään tällaisen jalokiven!

Närästää. Mikähän siinä on, että toisen virheet ovat niin näkyviä? Miksi ne ärsyttävät? Vai onko omassa peilissäni jotakin vikaa? Ei voi olla.

Aamiaiseni jälkeen suunnittelen päivän ohjelmaa ja listaan kaikki tehtävät paperille. Muuten unohdan ne. Tälle päivälle olisi paljon kaikkea mukavaa tiedossa. Kunhan saisin ensin kaaosta hieman järjestettyä. Taas genetiikka pistää kapuloita rattaisiin. Siitä mutaatiostahan olenkin jo kirjoittanut. Oi voi.

Illan saapuessa olen saanut jotakin aikaiseksi. Mutten mitään näkyvää. Mietin taas niitä sukkia. Sukat löysivät tiensä pyykkikoriin, mutta omat tavarani lojuvat vielä pitkin ja poikin.

Jokin aika sitten eräs ystävättäreni sanoi minulle, että olin löytänyt helmen, kun löysin mieheni. Helmi, jolla on sukkaongelma. Mietin. Olisiko parempi, että unohtaisin tämän pikkuasian? Ja pari muutakin huomauttamisen aihetta? Jos vain hoitaisin ne pyykit ihan hissukseen, ehkä hän ei huomaisi niitä muutamia vajaavaisuuksia, joita minun täydellisyydessäni on?

Katson peiliin. Näen siellä täydellisen naisen. Virheineen kaikkineen. Näen naisen, joka lupaa aloittaa virheiden etsimisen ensin itsestään ja vasta löytäessään omat virheensä, mainitsee toisten puutteista.

Ite1
Minussako virheitä?

Vietimme kesällä Lapissa muutamia viikkoja naisten kesken. Välillä tunnelma oli säköisesti hyvinkin latautunut. Täydelliset naiset kohtasivat toisensa. Kaikesta huolimatta jokainen oli omalla tavallaan täydellinen. Sen kun muistaisin.

Nakuilua rannalla
Täydelliset naiset nakuilevat rannalla

 

Terveisin Mummo, omia virheitä yhä etsiskellen.

Himot ne on hiirelläkin

Mietin vielä metsäkylpyjä. Mitä teen marja-ämpärille ja sienikorille, otanko mukaan vai jätänkö kotiin? Jos vaikka tyhjentäisin joka toisen marjamättään ja keräisin joka toisen sienen? Toisaalta. Tunnen itseni terveeksi ja tasapainoiseksi, en kärsi unettomuudesta ja stressistäkin vain ajoittain. Luulen, että minulle tekee hyvää kylpeä metsässä marjan- ja sienenkeruuvehkeet mukana. Ja kun tämän teen tiedostaen, niin eiköhän sekin jo jotain auta ?

Minua vaivaa näet marjankeruuhimo. Kun ensimmäiset marjat alkavat vaihtaa väriään, minulla alkaa sormia syyhyttää. Täytyy käydä joka päivä tarkistamassa, josko nyt voisi aloittaa poimimisen.

Ensimmäisenä tulevat lakat eli hillat. Jos tulevat. No, tänä vuonna sain taas marjoja yllin kyllin. Viimevuotisiakin on vielä, mutta minkäs teet, kun keräämisen himo iskee ?

20180723_142917.jpg
Lakkoja, lakkoja, lakkoja!
IMG_20180717_212044_713
Mustikat kypsymässä

Tänä vuonna mustikat ovat aikaisessa. Olen päässyt metsään jo kesällä, enkä vasta syksyn loman aikoihin. Nyt mustikat ovat juuri oikeanlaisia ja niitä on paljon. Kerään talvea varten kuin orava, piilotan pussukat pakasteeseen odottamaan talven aamiashetkiä.

20180726_132436-e1533927623103.jpg
Kypsyiväthän ne!

Seuraavaksi tulevat variksenmarjat. Niistä aion tehdä mehua. Sitten joskus, kun minulla on aikaa. Eläkkeellä ehkä?  No, jos nyt ensin käyttäisin edellisvuotiset. Juolukoitakin olisi, mitähän niille keksisi? Ei, ne eivät nyt vain sovi mustikkaämpäriin mustikoiden sekaan. Sotkisivat vain mustikkapiirakan maun omalla, joskin hyvällä aromillaan.

Mustikkapiirakka
Mustikkapiirakka murotaikinalla

Seuraavaksi tulevat puolukat. Niitäkin on metsä normaalisti täynnä, mutta odottaessa tyydyn viime vuoden antoisaan satoon.

Ja sitten sienet. Täytyy odottaa syksyyn. Kesä oli niin kuiva, ettei tullut kuin pöydällinen korvasieniä. Toivottavasti tattisyksy on tänä vuonna antoisa, muuten otan pakasteesta viimevuotisia. Ja juu, kyllä osaan käsitellä korvasieniä. Ryöppään kahdesti. Vähintään.

Sieniä2
Piipahdin alapihalla hakemassa muutaman korvasienen

No, jokaisella on omat himonsa ja halunsa. Mietin mieheni haluja. Niitähän on kaikenlaisia, mutta yksi näkyvimpiä on kivien keruu. Ei silti, että hän vain keräisi taskun pohjalle tai ikkunalaudalle, mutta kyllä hän tekee sitäkin.

Kivet ikkunalla
Geologin kukkasia ikkunalaudalla

 

Hän kerää kiviä rakentaakseen niistä erilaisia rakennelmia,  samoin kuin lapset rakentavat puupalikoista torneja, taloja ja mitä nyt keksivätkään.

Kiviä rivissä
Näistä kivistä syntyi rappuset käden käänteessä
Kiviseinää
Kevyttekoinen kiviseinä
Kiviä Kaivo
Porakaivo on niin hyvässä piilossa, että sitä ei löydä kukaan

Eli tämmöistä meillä. Ei käy aika pitkäksi kun kun piipahtaa keruureissuilla. Ja jos käy, menen ongelle ja rupean meditoimaan.

Ongella1
Onkiminen on meditatiivista

 Mukavaa kesän jatkoa syksyä ja uusia marja- ja sienireissuja odotellessa.

Terveisin kivikasaan nojaillen, Mummo

Metsäkylpyjä

Kuten jo olen kertonut, olen kova tyttö kylpemään. Nyt olen laajentanut kylpyrepertuaariani ja aloittanut metsäkylvyt.

Forest3
Täällä kelpaa kylpeä

 « Metsäkylpy tai Forest Bathing, Shinrin-Yoku ja Waldbad on nimityksiä terveysvaikutteiselle ja tietoiselle oleskelulle metsässä. »  Sissänhengitys. Tauko. Pidemmälle en kertomuksessani ehtinyt.

Tässä kohdassa suomalainen ystäväni kohotti kulmakarvojaan samalla huokaisten syvään ja keskeytti minut. « Taas tämmöstä, mä en kestä. Ihanku suomalainen ei tietäis, miten metsässä ollaan. Apuaaa.»

Forest4
Metsän ihmeitä

Minä jatkoin: «Metsäkylvyissä ei ole kysymys niistä kerroista, kun hölkätään metsän läpi musiikkia kuunnellen tai kävellään keskusteluvauhtia ystävättären kanssa. Eikä myöskään siitä, kun kontataan pitkin mantuja  marjanpuomuri suhisten. Tietenkin nämäkin tekevät itse kullekin hyvää. Marjastajana ja sienestäjänä tiedän, mistä puhun.»

Jatkoin ilman taukoa: «Metsää ja sen vaikutusta ihmiseen ja ihmisen elintoimintoihin on tutkittu tieteellisesti lähnnä Japanissa (jonka pinta-alasta 2/3 on metsää) ja havaittu, että tietynlainen ja tietyin väliajoin metsässä vietetty aika  vaikuttaa mm. verenpainetta, stressihormonitasetta ja verensokeria alentavasti, samalla parantaen unen laatua, stressinsieto- ja vastustuskykyä. Ja kaikkia näitä voidaan mitata mm. verinäyttein.»

Forest1
Portti seikkailuun

Päätin viettää tänä kesänä päivittäin muutaman rauhallisen tunnin metsässä haistellen, maistellen, kuunnellen ja mietiskellen.

Ja siinä sivussa voisin poimia muutaman marjankin. Mutta olisiko se enää terveysvaikutteista metsäkylpyä ?

Forest11
Metsäkylvylle lähdössä

No, Slow down-viikko alkoi. Minulle tuli ulkomaalainen vieras, jonka kanssa samoilimme päivittäin ilman minkäänlaista kiirettä muutaman tunnin metsässä. Katselimme auringon häikäisevää valoa sen pilkistäessä puiden oksien raoista tai taivaan harmaan sävyjä sateisena päivänä. Kävelimme metsässä sammaleella tuntien sen pehmeyden tai kompastellen puiden koviin juuriin. Maistelimme marjoja ja puiden ja pensaiden lehtiä, haistelimme auringon paahtaman maan ja suopursujen tuoksua. Kuuntelimme hiljaisuudessa lintujen viserrystä ja tuulen huminaa. Kun tuli halu halata tai koskettaa puuta tai kiveä, teimme sen.

Forest9
Tällaista siirtolohkaretta on ihan pakko halia

Keskustelimme kokemuksistamme retken aikana ja sen jälkeen. Voin vain sanoa, että hölkätessä metsän läpi jää moni asia haistamatta, kuulematta, maistamatta, tuntematta ja ihan vain kokematta.

Forest10
Tästä näystä olin aivan pakahtua!

Hyttysetkin taisivat olla lomalla, ei niitä ainakaan verinäytteen ottoon näkynyt.

Jos nyt ei vastustuskyky parantunut, niin ainakin nukuin kuin murmeli.

Rakkain terveisin männyn kuvesta

Mummo

Lappia!

Nautin kesästä ja nautin valosta. Kun menin yöpuulle, aurinko oli juuri hävinnyt kumpareen taakse. Aamulla kun heräsin, aurinko jo odotti puiden siimeksessä.

aurinko-hc3a4vic3a4c3a4.jpg
Aurinko häviää keskiyön aikaan puiden taakse

Vietän varsinkin valoisaan aikaan mahdollisimman kauan aikaa Lapin lumossa. Tänä kesänä en kuitenkaan lomana, vaan olen kielipoliisina kielileireillämme. Olen konsonantti-poliiisi ja vokaali-vakooja. Jossakin vaiheessa kauniin äidinkieleni oikea ääntäminen on opittava, muuten puheesta ei ota kukaan selvää. Tai ainakin keskustelu vaikeutuu huomattavasti. Ja tietenkin haluan ymmärtää, mitä keskustelukumppanini minulle haluaa sanoa, olkoonkin, että se on vain « maidoa » (maiToa),  « kukanen » (kuKKanen) tai « tule »(tUUlEE). Ehkä arvaan asiayhteydestä, ettei kahvin kanssa oteta voita, mutta kyllä sen sanan voi oikeinkin ääntää. Eri mieltä ? Se on suunnilleen sama, kun minä kirjoitan saksaksi. Olen tyytyväinen, kun joku korjaa kieltäni saksankielisessä blogissani

Kurssia
Kurssilla oppii sanomaan kaikenlaista

Alussa on kuitenkin tärkeintä, että puhuu. Avaa suunsa ja antaa tulla. Jos ei sano mitään, ei sitä « mitään » voi ymmärtää eikä myöskään korjata. Tätä olen nyt kaksi viikkoa saanut pohtia, kun kielileiriläiset keskittyvät puhumisen oppimiseen. Puhumiseen tarvitaan sanoja. Ilman sanoja on vaikea saada keskustelua aikaiseksi. Sanavaraston lisääminen tulee suurimmalle osalle ihmisistä kaiketi vain opettelemalla uudet sanat ulkoa. Ja sen eteen täytyy tehdä jonkin verran töitä. Mutta kun sanoja opettelee, oppii sanomaan lauseita. Ja siitä se sitten lähtee.

Kesäpäivä
Kesäpäivä järvellä

Ei, en ole opettajana. Opettaja hoitakoon opettamisen. Minä en voi kuitenkaan olla panematta lusikkaani soppaan, vaan lusikoin mukana. Jokaisella leiriläisellä on sama tavoite, eli puhua, mutta tavoitetta voidaan lähentyä monelta suunnalta. Leiriläiset ovat yksilöitä, jotka tulevat jokainen omista lähtökuopistaan ja siinä sitä haastetta onkin.

No, eihän leirin tavoite ollutkaan äidinkieleni täydellinen hallitseminen. Viikossa.

Niin, että tämmöisiä minä mietiskelen kesäkuumalla.

Heissss
Yhtä kuuma sisällä ja ulkona.

Lapin helteet. Tällaista en ole koskaan vielä kokenut. Eikä moni muukaan. Viikkotolkulla vain kuuma. Ja vielä läkähdyttävän sellainen. Onneksi pääsee pulahtamaan järveen aina kun huvittaa. Mutta kun ilmakin on kuuma, lämpenee järvikin. Järvessämme on nyt ollut +25 astetta, joten kovin virkistävä pieni pulahdus ei ole. Kaipaan jo avantoa. Se oli vitsi….

Terveisiä Lapista,

sadetta ja hyttysiä kaivaten

Mummo

Kesällä avantoon?

Olen siirtynyt Lapin lumon piiriin. Pakostakin ajatukset näyttävät keskittyvän tähän ympäristöön eli ympäröivään luontoon: metsään, järveen, rauhaan, ystäviimme Floraan ja Faunaan. Muu maailma tuntuu olevan hyvin etäällä…. Lähimmälle lentokentälle on kylläkin matkaa vain 20 autominuuttia, joten ei se muu maailma nyt niin kamalan kaukana ole. Mutta, pitkästä aikaa saan taas vain olla…. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kuka sitä nyt mökillä olisi aivan toimettomana? Jos en muuta tee, niin ainakin järvelle menen.

See.jpg

Nyt on Lapissa vain ollut  kamalan kuuma. Auringon porottaessa paljaalta taivaalta en meinaa jaksaa liikuttaa itseäni minkäänlaiseen työntekoon. Ajatukset vaeltavat järven viileyteen.

Olen kova tyttö kylpemään. Talvella käyn muutaman kerran viikossa kotisaunassa ja kesällä mökillä päivittäinen järveen pulahtaminen kuuluu vakio-ohjelmaan. Se on suomalaisen mökkeilijän arkipäivää.

Entä sitten talvella mökillä? Järvi jäätyy puolen metrin paksuiseksi ja lumi peittoaa koko maiseman (Tähän kohtaan kuuluu maininta samalla aikaa riehuavista revontulista. Jätän sen nyt, ettei meine ihan liiallisuuksiin). No, ensin täytyy luovia lumen keskelle polku, joka kulkee rantasaunalta järven suuntaan. Sitten on sahattava paksuun jäähän ihmisen mentävä aukko. Meillä on tässä suhteessa melko perinteinen työnjako. Sahaamisen hoitaa mieheni. Minä lämmitän sillä välin saunan. Saunan lämmittäminen ei niissä lämpötiloissa ole mikään jokaihmisen juttu ja lämpötilan kohoaminen -30 asteesta +70 asteeseen vaatii useamman sylillisen puita. No, eihän ulkona tietenkään ihan joka päivä ole -30 astetta. No, tällä kertaa nyt kuitenkin on.Polku avannolle

 

 

 

Saunan vihdoin lämmittyä +70 asteeseen, pääsemme virittäytymään saunomisen tuomaan leppeään tunnelmaan veden sihahtaessa kuumille kiville. Maltan tuskin odottaa hetkeä, jolloin kuumat höyryt kattoa kohti noustessaan avaavat jokaisen huokoseni ja päästävät hien valumaan raajojani pitkin lämmittäen samalla sieluani…. Samalla alkaakin jo odotus.

Sisäisen kuumuuden noustua jo lähes kestämättömäksi on aivan pakko laskeutua alas lauteilta, kieräistä pyyhe lanteille ja juosta hämärtävässä illassa lumista polkua pitkin kohti mustaa aukkoa järven pinnassa. Pakkasasteet ovat tällä aikaa tehneet aukon pinnalle jäisen kalvon, joka on puhkaistava ennen laskeutumista mustaan veteen. Missä on kirves?? Vasara, joku muu työkalu?? (siis ihan oikeasti: siihen riittää muutama kauhan lyönti reikäkauhalla) Ennen kuin tajuankaan, juoksen kohti saunan lämmintä syliä. Niin, minä kyllä kävin avannossa, mutta se kaikki kävi niin nopeasti. Kuin teepussi kostutettaisiin kuumassa vedessä. Ah, se autuinen olo, mikä minut valtaa, on lähes sanoin kuvaamaton.

Avanto

 

Muutama vuosi sitten olin kylläkin vakuuttunut, että en ikinä pistäisi avantoon varpaitanikaan. Mutta mitä kaikkea se rakkaus teettääkään ?

No, tämä nyt on talviunelmointia. Kesällä saunominen ja järvessä uiminen on erilaista, mutta aina yhtä ihanaa. Nytkin järven lämpötila on noussut jo +20 asteeseen ja ulkona lämpömittari on kivunnut yli 27 asteen. Siis plus 27. Hah, hah.

Jos ulkona on viileää tai vaikka sataa tihuttaa, menen silti kylpemään. Mutta menen ehkä järven sijasta metsään. Ottamaan metsäkylpyjä.

No, nyt tuli ihan liian kuuma. Taidan ensin pulahtaa järvessä.

Terveisin pohjoisista sfääreistä,

sisäisen kuumuuden vallassa,

Mummo