Ihmissuhdeasiantuntija

Luin joku aika sitten parisuhdebloggaajasta, joka kertoi miehenä olemisesta ja suhteesta rakkaaseen vaimoonsa. Hän kertoi siitä, millaista on elämä miehen maailmassa ja kuinka selvitä arkipäivän pikku kommelluksista. Pyrkimys parempaan suhteeseen elävöittämällä ja uusimalla kulunutta suhdetta on kai monissa vanhoissa suhteissa ajankohtainen aihe. Kuka nyt ei haluaisi elää hyvässä liitossa? No, tämä ihmissuhdemies tapasi oman bloginsa kautta elämänsä naisen ja uusi suhteensa. Uusi suhteensa jättämällä raskaana olleen vaimonsa ja lapsensa. Ehkä hänestä nyt tulee parempi ihmissuhteissaan. Virheistä oppii. Jos siis on oppiakseen.

Ransu
Tähän tyyppiin minä luotan.

Hyvän ja kestävän liitton saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi löytyy jos jonkinlaista neuvoa. Lehtien palstat ja nettisivut ovat täynnä kaikenlaista neuvojaa, oli teema mikä tahansa. Niin sanottuja asiantuntijoita ja ihmissuhdeterapeutteja tuppaa kasvamaan kuin sieniä syyssateella. Samoin antamansa neuvot.

Kuten esimerkiksi:

Sinulla on kaikki mahdollisuudet tulla suht onnelliseksi suhteessasi. Päästäksesi alkuun, tässä muutama vinkki:

1. Ole romanttinen, mutta realistinen. Joskus pullo olutta riittää shamppanjan sijaan. Siis joskus.
2. Pyydä anteeksi. Vaikka toinen olisi selvästi syypää.
3. Tiedä, mistä kannattaa ja mistä ei kannata puhua. Kaikesta ei todellakaan tarvitse suutaan soittaa. Ja jos, niin älä keskustele samalla aikaa kännykkäystäväsi kanssa.
4. Naurakaa yhdessä. Jos ei naurata niin harjoittele vaikka naurujoogan avulla.
5. Olkaa toisianne kohtaan kilttejä ja huomaavaisia. Aloita vaikka aamupuuron  keittämisestä. Siis tietenkin aamulla.
6. Selvitä asiat, etteivät ne alka kalvaa mieltäsi ja ettet jää niihin jumiin. Varo kuitenkin nalkuttamista!
7. Älä yritä muuttaa toista. Hänestä ei kuitenkaan koskaan tule niin hyvää ja täydellistä kuin itsestäsi.
8. Riitele. Sekin on taitolaji sinänsä. Harjoittele ensin ystävien ja vaikka naapureiden kanssa.
9. …
10. …
99. ……

Loppujen lopuksi erään miehen näkökulma, lyhyesti ja ytimekkäästi:
«Eihän mies nyt paljon tarvitse! Hyvää ruokaa, viiniä ja seksiä, niin se on siinä» https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201805312200973969_vd.shtml

Tuota lausetta ajattelin joku aika sitten. Vietin mieheni kanssa leppoisaa sunnuntai-aamua. Nautimme kahden kesken makoisasta brunssista ja lueskelimme sanomalehtiä. Olemme niin vanhanaikaisia, että luemme paperilehtiä. Rapisee niin mukavasti hyppysissä.

Brunch2
Aamiainen brunssihovimestarilta

https://www.brunchkurier.ch/produkte/9
Kolmannen kahvikupin, kahden sanomalehden ja vähintään tunnin hiirenhiljaisuuden jälkeen mieleni teki dialogia. Ihan vain suun kostukkeeksi puhua niitä näitä. Jotain kevyttä, ei missään tapauksessa ihmissuhdekiemuroita.
Halusin aloittaa keskustelun uudesta äskettäin syntyneestä ideastani. «Kultaseni…». Ei reaktiota. «Kuule…». Lehden rapinaa. «Tuli mieleeni…». Hiljaisuus. Olinko muuttunut näkymättömäksi? Olemattomaksi? Kirosin mielessäni. Jatkoin tuijottamalla miestäni. Jo vain käänsi päätään ja kysyi: «Sanoitko jotain?»
Tästä virisikin sitten keskustelu näkymättömyydestä. Olen lukenut ikäisistäni naisisa, jotka kokevat olevansa näkymättömiä yhteiskunnassa. Naisia ei noteerata heidän tultuaan tiettyyn ikään. Olen sitä miettinyt jo monta kertaa enkä itse koe olevani näkymätön. Joskus vain joutuu puhumaan vain hieman äänekkäämmin, jos haluaa tulla kuulluksi. Tai sitten vaieta niin, että tulee kuulluksi. Ja jos joku ei kadulla käänny katsomaan perääni vihellyksen kera, niin mistä se kertoo? Kertooko se minun näkymättömyydestäni vai miesten järkiintulosta? Veikkaan jälkimmäistä.
Tällä kertaa se oli hiljaisuus, joka puri. Kun pääsimme keskustelun alkuun, kysyin mieheltäni, olenko hänelle yhdentekevä. Häh?? (Aina välillä täytyy ottaa peliin jonkin asteista dramatiikkaa, jotta sanoma menisi paremmin perille). Häh?? Mieheni ei todellakaan saanut kiinni ajatuksenjuoksustani, tulihan kysymykseni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hän kuitenkin laittoi sanomalehtensä syrjään ja kysyi «Kerro, mikä painaa» No, eihän minua mikään painanut, olin vain ehtinyt lukea lehteni ennen häntä ja halusin hiljaisuuden jo loppuvan.
Ajatus näkymättömyydestä häritsi minua ja muutaman tunnin kuluttua jatkoin: «Jos olisin huonekalu, niin mikä huonekalu sinusta olisin?» Tämä oli hieman provosoiva veto, tiedän. Näissä minä olen hyvä. Mieheni katsoi minua hieman typertyneenä. Ei siis tainnut mennä perille. Tässä vaiheessa tuli taas kerran mieleeni, että naiset ja miehet todella ajattelevat eri tavalla. Jatkoin silti inttämistäni. «Sano nyt…». «No, olisit keinuhevonen.» Aha. En siis mikään design-kappale, vaan ihan puusta tehty keinuhevonen. Sellainen meillä seisoo vierashuoneessa lapsenlapsille. No, kyllä oli tyhmä kysymys, ei kai vastauskaan voi olla parempi.

Foto Rössli
Hieman kulunut, mutta kopottelee

Oikeastaan olin halunnut ottaa puheeksi elämänkumppanin itsestäänselvyyden. Vastarakastuneina emme pystyneet pitämään näppejemme erossa toisistamme ja nyt lueskelemme aamulehtiä tuntitolkulla huomaamatta toisen läsnäoloa. Olenko muuttunut mieheni silmissä osaksi huushollia? Olenko miehelleni yhtä samantekevä kuin joku huonekalu? Yhtä kuin keinuhevonen….
Välillä täytyy koetella rakkauden rajoja. Aina miehet puhuvat siitä, että naista on vaikea ymmärtää, mutta minusta se on juuri toisin päin. Miehiä on vaikea ymmärtää. Varsinkin kun en osaa lukea ajatuksia. Ja naisena minä haluan ymmärtää. Haluan keskustella asioista, joista keskustelemalla voi sitten lopussa syntyä ongelma. Ja kun ongelma vihdoin on syntynyt, sitten siihen voidaan etsiä ratkaisua. Niin yksinkertaista se on. Ja onpahan ainakin keskusteltu.
Vuosia sitten luin jostakin miehen valittavan vaimonsa lähdettyä pitkästä liitosta « En ymmärrä, miksi vaimoni lähti. Minähän laitoin juuri kokolattiamatot koko taloon ». Tämä lausahdus on jäänyt mieleeni siitä, miten miesten ja naisten ajatusmaailma on erilainen. Miehestä se oli suuri rakkaudenosoitus ja nainen tarvitsi jotain aivan muuta. No, enää ei juuri laiteta kokolattiamattoja, mutta ongelmat eivät ole vähentyneet. Ehkä päin vastoin ?
No, miksi keinuhevonen ? Se on liikkuu ylös, alas eikä pysy vain paikallaan. Ei siis onneksi mitään paikalleen jämähtänyttä vaan hyvinkin dynaamista.
Iii-ha-ha-haaaaa !

Terveisin
Mummo, suitset löysällä

Aamupuuron ohje :
0.5 litraa vettä
2 dl kaurahiutaleita
Suolaa.

Anna kiehahtaa pari minuuttia. Jos kultasesi haluaa, lisää marjoja, hedelmiä, hamppumörskää, auringonkukan siemeniä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Ja sitten vain syömään!

Täydellinen nainen

Tavoittelen miestäni vieressäni. Tyhjää. Katson kelloa, puoli yhdeksän. Vapaapäivä. Mieheni on näköjään lähtenyt jo töihin, mutta tunnen yhä hänen lämpönsä vierelläni. Työnnän nenäni hänen tyynyynsä ja haistelen mieheni tuoksua. Mmhh.. Saan tuoksussa testosteronit jo aamutuimaan. No, jos ei tästä nyt päivä parane!

Suunnittelen päivääni: Ensin vartalokuorinta ja sen päälle vaahtokylpy. Sitten valuisin alakertaan ja tekisin itselleni Cappuccinon, lukisin aamulehden ja katsoisin sähköpostit,  WhatsAppit ja sometilit. Kello olisikin jo 11. Voisin tehdä jooga- ja pilatesharjoitukset, nostaa muutaman puntin, vetää joitakin leukoja ja ajaa kuntopyörällä. Siihen päälle 7-minuutin harjoitus. Sitten saunaan ja muutama pituus uimaaltaassa. Näinhän nykynainen tekee naistenlehtienkin mukaan. Tai juuri vain niissä?

Kello oli ehtinyt jo yhdeksään. Jätän unelmoinnin. Olisiko siis aika aloittaa erilaiset harjoitukset? En ole tähän mennessäkään joogannut ja pilatesta tein aikoinaan kaksi tuntia. Leukoja en ole vedellyt enkä saa puntteja nosteltua. Kuntopyöräkin on missä lie. 7-minuutin harjoituksista oli aikanaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Alakerrassa on sauna, muttei uima-allasta. No, päätän silti nousta sängystä.

Valutan lämmintä vettä sormieni läpi ja huuhtelen unihiekat pois silmistä. Taisi nukkumatti antaa eilen aika laakin, nukuin kuin pieni porsas. Peilissä katseeseeni vastaa unenpöpperöinen, mutta onnellinen ihminen. Tarkastelen kuvaani. Aika täydelliseltä näyttää. En ajattele ulkoista kuorta, vaan mitä kuori sisälleen peittää: täydellisen naisen. Virheetön, ysävällinen….listaa voisi jatkaa loputtomiin. Toistamatta kaikkia hyviä puolia sen varmaan ymmärtää, mikä paketti tässä seisoo. Piste.

Itepopart
Joka kuvalle riittää joku hyvä ominaisuus

Tyytyväisenä ja hyräillen teen lähtöä alakertaan. Mytty. Toinen. Kolmas. Tunnen ärtymyksen nostavan päättään. Pyykkikori on tuossa, mutta mytyt eivät ole löytäneet tietään sisään, vaan pyörivät sen ympärillä. Onneksi ei ole kysymyksessä klassinen hammastahnaputkilo, se olisi pilannut aamuni jo kasvojenpesuvaiheessa. Nostan kasat pyykkikoriin. Ensin täytyy kuitenkin nostaa muutama aikakauslehti kannen päältä. Ai niin, siinä pyykkikorin päällä oli vielä yksi saamani avaamaton kirje. Lasku. Se saa odottaa. Siirrän sen toiselle pöydälle.

Tulen alakertaan. Raivaan pöydältä tilaa kahvikupille. Mietin samalla mieheni sukkia ja paitoja. Ja sitä, kuinka virheetön olen. Kuinka onnellinen mieheni saakaan olla, löytäessään tällaisen jalokiven!

Närästää. Mikähän siinä on, että toisen virheet ovat niin näkyviä? Miksi ne ärsyttävät? Vai onko omassa peilissäni jotakin vikaa? Ei voi olla.

Aamiaiseni jälkeen suunnittelen päivän ohjelmaa ja listaan kaikki tehtävät paperille. Muuten unohdan ne. Tälle päivälle olisi paljon kaikkea mukavaa tiedossa. Kunhan saisin ensin kaaosta hieman järjestettyä. Taas genetiikka pistää kapuloita rattaisiin. Siitä mutaatiostahan olenkin jo kirjoittanut. Oi voi.

Illan saapuessa olen saanut jotakin aikaiseksi. Mutten mitään näkyvää. Mietin taas niitä sukkia. Sukat löysivät tiensä pyykkikoriin, mutta omat tavarani lojuvat vielä pitkin ja poikin.

Jokin aika sitten eräs ystävättäreni sanoi minulle, että olin löytänyt helmen, kun löysin mieheni. Helmi, jolla on sukkaongelma. Mietin. Olisiko parempi, että unohtaisin tämän pikkuasian? Ja pari muutakin huomauttamisen aihetta? Jos vain hoitaisin ne pyykit ihan hissukseen, ehkä hän ei huomaisi niitä muutamia vajaavaisuuksia, joita minun täydellisyydessäni on?

Katson peiliin. Näen siellä täydellisen naisen. Virheineen kaikkineen. Näen naisen, joka lupaa aloittaa virheiden etsimisen ensin itsestään ja vasta löytäessään omat virheensä, mainitsee toisten puutteista.

Ite1
Minussako virheitä?

Vietimme kesällä Lapissa muutamia viikkoja naisten kesken. Välillä tunnelma oli säköisesti hyvinkin latautunut. Täydelliset naiset kohtasivat toisensa. Kaikesta huolimatta jokainen oli omalla tavallaan täydellinen. Sen kun muistaisin.

Nakuilua rannalla
Täydelliset naiset nakuilevat rannalla

 

Terveisin Mummo, omia virheitä yhä etsiskellen.

Lappia!

Nautin kesästä ja nautin valosta. Kun menin yöpuulle, aurinko oli juuri hävinnyt kumpareen taakse. Aamulla kun heräsin, aurinko jo odotti puiden siimeksessä.

aurinko-hc3a4vic3a4c3a4.jpg
Aurinko häviää keskiyön aikaan puiden taakse

Vietän varsinkin valoisaan aikaan mahdollisimman kauan aikaa Lapin lumossa. Tänä kesänä en kuitenkaan lomana, vaan olen kielipoliisina kielileireillämme. Olen konsonantti-poliiisi ja vokaali-vakooja. Jossakin vaiheessa kauniin äidinkieleni oikea ääntäminen on opittava, muuten puheesta ei ota kukaan selvää. Tai ainakin keskustelu vaikeutuu huomattavasti. Ja tietenkin haluan ymmärtää, mitä keskustelukumppanini minulle haluaa sanoa, olkoonkin, että se on vain « maidoa » (maiToa),  « kukanen » (kuKKanen) tai « tule »(tUUlEE). Ehkä arvaan asiayhteydestä, ettei kahvin kanssa oteta voita, mutta kyllä sen sanan voi oikeinkin ääntää. Eri mieltä ? Se on suunnilleen sama, kun minä kirjoitan saksaksi. Olen tyytyväinen, kun joku korjaa kieltäni saksankielisessä blogissani

Kurssia
Kurssilla oppii sanomaan kaikenlaista

Alussa on kuitenkin tärkeintä, että puhuu. Avaa suunsa ja antaa tulla. Jos ei sano mitään, ei sitä « mitään » voi ymmärtää eikä myöskään korjata. Tätä olen nyt kaksi viikkoa saanut pohtia, kun kielileiriläiset keskittyvät puhumisen oppimiseen. Puhumiseen tarvitaan sanoja. Ilman sanoja on vaikea saada keskustelua aikaiseksi. Sanavaraston lisääminen tulee suurimmalle osalle ihmisistä kaiketi vain opettelemalla uudet sanat ulkoa. Ja sen eteen täytyy tehdä jonkin verran töitä. Mutta kun sanoja opettelee, oppii sanomaan lauseita. Ja siitä se sitten lähtee.

Kesäpäivä
Kesäpäivä järvellä

Ei, en ole opettajana. Opettaja hoitakoon opettamisen. Minä en voi kuitenkaan olla panematta lusikkaani soppaan, vaan lusikoin mukana. Jokaisella leiriläisellä on sama tavoite, eli puhua, mutta tavoitetta voidaan lähentyä monelta suunnalta. Leiriläiset ovat yksilöitä, jotka tulevat jokainen omista lähtökuopistaan ja siinä sitä haastetta onkin.

No, eihän leirin tavoite ollutkaan äidinkieleni täydellinen hallitseminen. Viikossa.

Niin, että tämmöisiä minä mietiskelen kesäkuumalla.

Heissss
Yhtä kuuma sisällä ja ulkona.

Lapin helteet. Tällaista en ole koskaan vielä kokenut. Eikä moni muukaan. Viikkotolkulla vain kuuma. Ja vielä läkähdyttävän sellainen. Onneksi pääsee pulahtamaan järveen aina kun huvittaa. Mutta kun ilmakin on kuuma, lämpenee järvikin. Järvessämme on nyt ollut +25 astetta, joten kovin virkistävä pieni pulahdus ei ole. Kaipaan jo avantoa. Se oli vitsi….

Terveisiä Lapista,

sadetta ja hyttysiä kaivaten

Mummo

Let’s talk about sex.

No nyt mummo puhuu seksistä. Aha.
Kuulostaa hieman «No go»-jutulta. Mitä mummolla olisi siihen sanottavaa? Ei kai mummon nuoruudessa…?

Sex auf Felswand Freihand nach Elizabete Buco Ostten Brasiliens. 15000 Jahre alt
Vapaasti piirretty vanhasta kalliomaalauksesta.

No nyt mummo puhuu seksistä. Aha.

Kuulostaa hieman «No go»-jutulta. Mitä mummolla olisi siihen sanottavaa? Ei kai mummon nuoruudessa…? Minun mummoni , synt. 1895 puhui myös aiheesta. Mummoni kielsi minua menemästä poikien kanssa «porttikonkeloihin».  Enempää siitä ei puhuttu. Olisin kyllä varmasti mielelläni kuullut enemmänkin. «Siitä». Kun mietin blogilleni nimeä, googlasin  ja olin saman tien eroottisilla sivuilla. Ai ei mummoon liity erotiikkaa? No, se oli lähinnä pornograafista esitystä. Oikein fotorealismia. Mummoikäinen olikin eroottinen.

Olen joskus vanhempia ihmisiä katsellessani miettinyt, että onkohan noilla vielä «sellaista» kanssakäymistä? Kun kerran tajusin, että nainen, jonka seksuaalisuutta juuri olin miettinyt, olikin juuri sitä kuuluisaa 68- sukupolvea. Taisi tuo sukupolvi kokeilla kaikenlaista oikein olan takaa.

Vapaa seksi aikoinaan oli varmasti miehille kuin rautakauppaan meno. Sehän on miehille niin ekstaattinen paikka. Ihania nauloja! 2-tuumaisia ruuveja! Mikä vasara! Moni nainen nautti varmasti 60-luvulla itsekin, mutta kyllähän se oli miehinen maailma. Sekin. Siskomme ovat silittäneet meille tietä, nyt on vapaus myös sanoa Ei. Teoriassa.

Kävimme taannoin ystävättärien kanssa eroottisten lelujen kaupassa. No, ei se ihan samanlaista ollut, kuin jos menen ostamaan uutta meikkivoidetta tai kynsilakkaa. Jos ostan meikkevoiteen, voimme puhua koostumuksesta, väristä ja käyttötarkoituksesta samalla tasolla myyjän kanssa. Mutta keskustelepa vakavalla naamalla motorisoiduista silikonileluista aivan kuin olisit asiantuntija. Tämä minun täytyy nyt suputtaa: Yhdessä katselemassani väkertimessä oli ohjelma. Väkerrin olisi pitänyt ensin ladata tietokoneella. Sitten, ja tämä minusta oli kummallisinta, alkoi ohjelma pyöriä. Tässä olisit kuin elokuvissa. Ohjelma pyörii kuten se on ohjelmoitu. Ehkä välissä on mainoskatkoksia? Mietimme myöhemmin ystävättärieni kanssa, että mihin tässä ollaan menossa, jos kone ohjaa seksuaalista nautintoa. Tuollaiset tekniset väpättimet taitavat olla miesten keksimiä. Tekniikka ei ole minun alaani. Meillä toimivat kaikki keittiövempaimetkin lihamyllystä käsivatkaimeen käsipelein, ähm. Olemme luomuperhe.

Vuosia sitten ostin eräälle ystävättärelleni, jonka mies on paljon matkoilla, moottorilla käyvän lelun. Tämä oli sellainen vanhanaikainen kone, jossa oli vain «On» ja «Off». Jokin aika sitten puhuimme asiasta ja hän kertoi, että se oli paras lahja, minkä hän on koskaan saanut. Muun muassa tästä syystä halusinkin ottaa asian puheeksi. Että voisimme keskustella «näiden» kauppojen tarjonnasta samoin kuin päivittäiskauppojen tarjouksista. Tämä taitaa olla yksi niistä asioista, jotka erottavat nykynuoret meistä hieman kypsemmistä. Jos olet kasvanut porttikonkelo-aikoina, niin omassa asenteessa on paljon ajateltavaa ja muutettavaa. Sukupolvien kuilu? Oi voi.

Kamasutra
Jokanaisen niksikirja

Joku aika sitten kysyttiin päivälehdessämme eräässä artikkelissa tunnetulta naistoimittajalta 10 kysymystä. Yksi kysymyksistä kuului: Missä tilanteessa olisit mieluummin mies? «En koskaan. Mutta haluaisin joskus uteliaisuudesta kokea seksiä miehenä. Se ei voi olla erityisen vaikeaa.» Kyllä minua nauratti. Myöhemmin kuin mietin asiaa enemmin, ajattelin, että miehillähän se vasta vaikeaa onkin. Jos siis ajattelevat muitakin kuin itseään.

Minusta mieheni on hyvin seksikäs. Ja hänestä minä olen seksikäs. Onneksi minulla on viisaita ystävättäriä. Ystävättäreni Kipa sanoi kerran, että laita valoa himmeämmäksi. Ja minä laitoin.

Muuta ei tarvittu. Kannattaa kokeilla.

Terveisin

Mummo, tällä kertaa hämärästä.