Kivikautinen aamiainen

Kaurapuuroa on syöty jo kivikaudella, eli joskus 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Luulen, että äitini käyttämä resepti ei paljon poikkea kivikautisesta. Vettä ja kauraa oikeissa suhteissa ja siinä se on!

Asuinmaassani Sveitsissä nykynuoret tuntevat kaurapuuron parhaiten ”kauralimakeittona”. Tällöin käytetään paljon vettä ja vähän kauraa.Keitoksesta siivilöidään keittämisen jälkeen itsekaura pois ja jäljelle jää- lima. Hmmm. Ei hme, että se maistuu vain sairaalle. Jos ylipäätään.

Meillä kotona syötiin aina veteen keitettyä kaurapuuroa. Veteen oli laitettu hieman suolaa ja sitten siihin heitettiin kaurahiutaleet ja annettiin hieman hautua. Kruunuksi puurolautaselle laitettiin suolaista voita voinsilmäksi. Tämä puuro maistuu lapsuudelle ja viattomuudelle ja ehkä siksikin se on vieläkin lempiruokaani ja yksi kulinaristisista nautinnoistani. Puuron ääressä alitajuntani istuu ruokalappu kaulassa keittiön pöydän ääressä lusikoimassa puuroa ennen kouluun lähtöä.

Elovena
Oh, Elovena!

Miten syödä kaurapuuroa?

Uusin ongelmani on: miten syödä kaurapuuroa? Olen pitkästä aikaa ottanut aamupuuron ohjelmistooni. Se sinänsä ei ole mikään ongelma, vaan se, miten sen syön. No, jos ei nyt suurempia ongelmia ole, niin olkoon sitten edes tämä. Mutta mistä se ongelma sitten on lähtöisin?

Lempipuuroani saa lähes jokaisen suomalaisen hotellin aamiaispöydästä ja ihan vanhan ajan malliin. Siinä ei ole mitään tarpeetonta eikä mitään kommervenkkejä. Siihin ei tarvitse lisätä mitään eikä ottaa mitään pois. Mutta kehtaanko ottaa lautasellisen tuota herkkua vai näytänkö sitten ihan maalaiselta tai jopa kivikautiselta? Urgh!

Nykyään mikään ei ole niin kuin ennen.  Aamiaispöydissä tavallinen puuro on kuin toisen luokan kansalainen. Sen viereen on ilmestynyt nykyaikainen, urbaani versio ja nykyihmisen aamiaisrituaali. Okei, tietenkään kaikki eivät edes syö aamiaista. Mutta kun aamiaiselle ilmestyvät smoothiet, murot, siemenet, marjat ja hiutaleet, niin vanha kunnon kaurapuuro uhkaa joutua paitsioon.

Aamiaispöperöt
On valinnanvaraa

Jotkut keittävät puuron maitoon tai syövät puuron maidon kera. Minulle maito ei kuulu kaurapuuroon, mutta ei juuri mikään muukaan. Olen kuitenkin kokeillut kaurapuuroa eri lisäkkeillä. Suoraan sanoen minun on pakko. Olen näet kerännyt pakasteen täyteen mustikoita ja puolukoita ja päämääräni on syödä marjoja joka päivä. Saadakseni marjoista kaikki terveysvaikutukset, mitä niillä sanotaan olevan, täytyisi meikäläisen syödä päivittäin 2 dl marjoja. Jos en aamulla aloita, en voi saavuttaa tavoitettani iltaan mennessä. Siis kaupunkioloissa. Vain Lapin metsissä kulkiessani marjoja tulee syötyä yllin kyllin.

Kultsun puuro
Missä puuro?

 

Mutta kun puuro ja marjat eivät vain sovi yhteen reseptini kanssa!

2dl marjoja
Päivän tavoite

Miten siis voin nauttia aamiaiseni niin, että saan sekä kauran että marjat ilman konflikteja?

Mietittyäni asiaa usealta puolelta, päätin jatkaa puuron syöntiä sitä hieman tuunaten:

  1. Keitän puuron veteen, kuten ennenkin.
  2. Laitan tuoreet tai pakastemarjat lautaselle.
  3. Kauhon rivakasti puuron marjojen päälle.
  4. Piilotan marjat niin, että niitä ei näy.
  5. Kaurapuuron yhdelle reunalle laitan hamppupöperöä ja paahdettua. pellavansiemenrouhetta. Tämä tekee puurosta nykyaikaisen ja muodikkaan eikä tarvitse hävetä hotellin aamiaispöydässä. Silti saan myös vanhan tutun makunautinnon.
  6. Syön puuron päällisosan varovasti lusikoiden.
  7. Yllätyn iloisesti löytäessäni marjat lautasen pohjalta.
puuroa-lautasella-e1537719048744.jpg
Marjat jemmassa

No, mitä hyvää kaurassa sitten on?

Löysin taustatietoja kolutessani jopa uuden yhdistyksen, Kaurayhdistyksen.

Mitä sitten Kaurayhdistyksen asiantuntija, viljateknologi Päivi Tähtinen kaurasta sanookaan? No, muun muassa:

Kauran liukoinen kuitu alentaa veren kolesterolia. Korkea kolesteroli taas on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.
Kauran liukoinen kuitu auttaa pitämään verensokerin tasaisena. 
Kauran sisältämä kuitu ylipäänsä auttaa vatsan toimintaa ja ehkäisee ummetusta.
Lisäksi kaurassa on viljaksi paljon proteiinia ja rasvaa: 13 prosenttia proteiinia ja 7 prosenttia hyvää kasvirasvaa. 
Kaiken hyvän päälle kaurassa on myös vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja.

No, mitä muuta? Kaura on edullista ja ympäristöystävällistä.

Kauran muita käyttömahdollisuuksia

Iloiselle mielelle ja jännitykseen

Hildegard von Bingen (1098-1179), joka oli muun muassa abbedissa, säveltäjä ja mystikko,  on aikanaan suositellut hieman häiriintyneille ihmisille löylyjä, joissa kauraa on ripoteltu kuumille kiville. Laitoin saunan lämpenemään ja kokeilin saman tien. Paahtuneesta kaurasta tuli miellyttävä tuoksu ja olin onnellinen, ettei sähkövastus syttynyt palamaan.

Kauraa saunan kivillä
Kauraa löylyissä

Samoin Alfred Vogel (1902-1996) suositteli kauraa hermolääkkeenä. Myös homeopatiassa käytetään kauraa ennen pelottavia tilanteita, mitä ne sitten ovatkin.

Ihonhoitoon

Kaura rauhoittaa ja suojaa herkkää ihoa. Eli liian aamupuuron voi sivellä kasvoille. Tämäkin naamio lienee parasta tehdä vasta illalla eikä töihin mennessä?

Nelijalkaisille

Kaura on myös tärkein vilja hevosten ruokinnassa. Kuulostaa sympaattiselta! I-ha-haa!

Jos ei puuroa, niin kauraa kuitenkin

Jos joku ei puurosta tykkääkään, niin kauraahan voi syödä muussakin muodossa. Tästä esimerkkinä on Nyhtökaura. Nyhtökaura, ”Pulled Oats” on suomalainen keksintö ja voin vain suositella! Näin ystävien kesken ”Nyhtis” on valmistettu kaurasta, härkäpavuista ja herneistä. Nyhtökaura on oiva lihan korvike ja oikein nam nam.

Ongelmasta toimeen

Oli nyt niin tai näin eli onko ongelmani ratkaisu käsillä vai ei, aion jatkaa kauran nauttimista kaikissa erilaisissa muodoissa: Aamuni aloitan perinteisellä puurolla, lounaalla syön nyhtökauraa ja illalla ennen saunaa teen kauranaamion ja lopulta sirottelen kaurahiutaleita saunan kiville.

Nyt aamiaisen nautittuani aika onkin rientänyt ja olenkin jo ratkeamispisteessä. Onneksi kuitupitoinen aamiainen tekee tehtävänsä, ”se minkä se antaa, sen se ottaakin”-periaatteella.

Terveisin

Mummosi

 

 

 

 

Mainokset

Himot ne on hiirelläkin

Mietin vielä metsäkylpyjä. Mitä teen marja-ämpärille ja sienikorille, otanko mukaan vai jätänkö kotiin? Jos vaikka tyhjentäisin joka toisen marjamättään ja keräisin joka toisen sienen? Toisaalta. Tunnen itseni terveeksi ja tasapainoiseksi, en kärsi unettomuudesta ja stressistäkin vain ajoittain. Luulen, että minulle tekee hyvää kylpeä metsässä marjan- ja sienenkeruuvehkeet mukana. Ja kun tämän teen tiedostaen, niin eiköhän sekin jo jotain auta ?

Minua vaivaa näet marjankeruuhimo. Kun ensimmäiset marjat alkavat vaihtaa väriään, minulla alkaa sormia syyhyttää. Täytyy käydä joka päivä tarkistamassa, josko nyt voisi aloittaa poimimisen.

Ensimmäisenä tulevat lakat eli hillat. Jos tulevat. No, tänä vuonna sain taas marjoja yllin kyllin. Viimevuotisiakin on vielä, mutta minkäs teet, kun keräämisen himo iskee ?

20180723_142917.jpg
Lakkoja, lakkoja, lakkoja!
IMG_20180717_212044_713
Mustikat kypsymässä

Tänä vuonna mustikat ovat aikaisessa. Olen päässyt metsään jo kesällä, enkä vasta syksyn loman aikoihin. Nyt mustikat ovat juuri oikeanlaisia ja niitä on paljon. Kerään talvea varten kuin orava, piilotan pussukat pakasteeseen odottamaan talven aamiashetkiä.

20180726_132436-e1533927623103.jpg
Kypsyiväthän ne!

Seuraavaksi tulevat variksenmarjat. Niistä aion tehdä mehua. Sitten joskus, kun minulla on aikaa. Eläkkeellä ehkä?  No, jos nyt ensin käyttäisin edellisvuotiset. Juolukoitakin olisi, mitähän niille keksisi? Ei, ne eivät nyt vain sovi mustikkaämpäriin mustikoiden sekaan. Sotkisivat vain mustikkapiirakan maun omalla, joskin hyvällä aromillaan.

Mustikkapiirakka
Mustikkapiirakka murotaikinalla

Seuraavaksi tulevat puolukat. Niitäkin on metsä normaalisti täynnä, mutta odottaessa tyydyn viime vuoden antoisaan satoon.

Ja sitten sienet. Täytyy odottaa syksyyn. Kesä oli niin kuiva, ettei tullut kuin pöydällinen korvasieniä. Toivottavasti tattisyksy on tänä vuonna antoisa, muuten otan pakasteesta viimevuotisia. Ja juu, kyllä osaan käsitellä korvasieniä. Ryöppään kahdesti. Vähintään.

Sieniä2
Piipahdin alapihalla hakemassa muutaman korvasienen

No, jokaisella on omat himonsa ja halunsa. Mietin mieheni haluja. Niitähän on kaikenlaisia, mutta yksi näkyvimpiä on kivien keruu. Ei silti, että hän vain keräisi taskun pohjalle tai ikkunalaudalle, mutta kyllä hän tekee sitäkin.

Kivet ikkunalla
Geologin kukkasia ikkunalaudalla

 

Hän kerää kiviä rakentaakseen niistä erilaisia rakennelmia,  samoin kuin lapset rakentavat puupalikoista torneja, taloja ja mitä nyt keksivätkään.

Kiviä rivissä
Näistä kivistä syntyi rappuset käden käänteessä
Kiviseinää
Kevyttekoinen kiviseinä
Kiviä Kaivo
Porakaivo on niin hyvässä piilossa, että sitä ei löydä kukaan

Eli tämmöistä meillä. Ei käy aika pitkäksi kun kun piipahtaa keruureissuilla. Ja jos käy, menen ongelle ja rupean meditoimaan.

Ongella1
Onkiminen on meditatiivista

 Mukavaa kesän jatkoa syksyä ja uusia marja- ja sienireissuja odotellessa.

Terveisin kivikasaan nojaillen, Mummo