Superfoodia ja antioksidantteja, kiitos.

Sisältää linkkejä suosittelemilleni sivuille

Pienenä oli kiva mennä äidin ja isän kanssa marjametsään. Keräilin pieneen astiaani marjoja sieltä täältä ja joka toinen marja meni vaivihkaa omaan suuhun. Keräilimme kesäisin mustikoita ja syksymmällä puolukoita.

Mustikat syötiin yleensä tuoreeltaan tai mustikkapiirakassa. Ja kun sesonki oli, tuoretta mustikkaa riitti. Muistan heinään pujotetut mustikat ja mustikkamaidon. Silloin maitokin maistui vielä maidolta…

Mustikoita
Pakkasenpuremat mustikat

Puolukat olivat…hm…hieman happamia, mutta sokerin kanssa syötynä erittäin maukkaita. Meillä kotona puolukoita pidettiin talven yli kannellisessa ämpärissä kylmään vintiin vievillä rappusilla. Sieltä sitten kauhoimme lusikalla aina tarpeellisen määrän moniin suomalaisiin perinneruokiin lisukkeeksi. Puolukasta tuli marja, jota minulla täytyy aina olla varastossa. Pakastettuna tietenkin ja jos mahdollista itse kerättynä.

Puolukoita
Puolukoita

Jossakin vaiheessa marjaan meno alkoi tuntua vastenmieliseltä. Oli tärkeämpääkin tekemistä. Muka.

Murrosiän ohitettuani lähdimme nostalgisesti Tuija-ystäväni kanssa puolukkametsään. Miten olisi mukava pitkästä aikaa poimia itse omat marjat! Marjat jäivät kuitenkin poimimatta, hirvikärpäset olivat ottaneet metsän haltuunsa. Tämän takaiskun jälkeen meni parikymmentä vuotta, ennen kuin menin ylipäätään uudelleen suomalaiseen metsään.

Hirvikärpänen. Yök.. Lähde Wikipedia

Lakkaan tai hillaan tutustuin vasta Lapissa. Syötyäni muutaman kerran leipäjuustoa happamien lakkojen kera, mietin sitäkin, että kuinka tämä marja voi olla niin haluttu ja  arvokas? Kuka tätä voi syödä? Kaikille turisteille lakkaa syötetään herkkuna, mutta vasta täysin kypsä tai hillotettu lakka menee herkusta. Onneksi monet ravintolat ovat nykyisin ymmärtäneet tämän.

Lakkoja
Itsekerättyjä, kypsiä lakkoja.

Olen nyt viettänyt Lapissa useita kesiä ja syksyjä. Olen samoillut aavoilla tuntureilla valoisassa kesäyössä ja istunut ystävien kanssa yötä auringon säteiden peilatessa aurinkolasien pintaan. Ja ihmetellyt tuota valon ihmettä! Ja yhä kesäisin imen auringonvaloa mieleni sopukoihin enkä saa valon voimasta tarpeekseni. Aina vain on päästävä Pohjoiseen tuon ihmeen äärelle.

Kun Lapin pitkä ja kylmä talvi alkaa taittua ja kasvit ovat vihdoin selvinneet kovista pakkasista, niiden maanpäällinen taistelu jatkuu vielä lumien sulaessa ja yöpakkasten purressa. Kasveissa täytyy olla jotakin ainutlaatuista, koska ne selviävät hengissä kevääseen. Niin, mitä se on?

Tuon pimeän vuodenajan jälkeen alkaa intensiivinen valon kausi. Ja taas luonto rehottaa vihreänä ja vehreänä, kuin talvea ei olisi ollutkaan.  Marjat kypsyvät kilpaa mehukkaiksi metsän ja soiden antimiksi, joita sitten voimme ämpärikaupalla kerätä. Ja vaikka Suomessa marjoja kerätään lähes kansanurheilun merkeissä, noin 90% marjasadosta jää kuitenkin metsään eläinten ruuaksi tai vain mätänemään.

Suomessa siis noin 90% marjasadosta jää keräämättä. Omien metsien superfoodia. Sen sijaan, että näitä PUHTAITA marjoja, PUHTAISTA metsistä kerättäisiin ILMAISEKSI tuoreena suuhun tai pakasteeseen säilöttäväksi, ostetaan Aasiasta, Etelä-Amerikasta ja vaikka mistä maahan lennätettyjä tai muuten kuljetettuja  goji-, acai-, inka- ja mitäniitänytmuitaonkaan-marjoja. Ja vitsinä vielä, ellei tämä nyt olisi sen verran vakava juttu Goji- eli susimarjasta:

”Vuosina 2009–2010 suurin osa Tullilaboratoriossa tutkituista susimarjaeristä ylitti silloin sallitut torjunta-ainepitoisuudet, ja ne hylättiin. Vuonna 2010 EU-lakia kuitenkin muutettiin niin, että susimarja luokiteltiin tomaatiksi, jolle sallitaan suuremmat raja-arvot. Luokitusmuutoksen jälkeen Suomeen tuodut susimarjaerät ovat olleet uusien raja-arvojen puitteissa.” Lähde Wikipedia

Että näin. Rajoja muutetaan, jotta voimme taas syödä ”puhtaita” marjoja…Oh boy!

Ekologinen teko olisi se, että pysyttäisiin nyt ainakin vähintään Euroopassa. Piste.

Syön päivittäin itse poimittuja, Lapissa kasvaneita ja kypsyneitä marjoja. Ja joku aika sitten aloitin myös hoitamaan ihoani tuotesarjalla, joka sopii minulle kuin nyrkki silmään, kuten suomalainen sanonta kuuluu.

Tein valinnan ja siirryin käyttämään luonnonkosmetiikkaa sekä työssäni kosmetologina että yksityishenkilönä. Valintaani tukevat löytämäni tuotesarjan täyttämät kriteerit:

  • luonnonkosmetiikkaa
  • Euroopassa valmistettu. Ja mikä parasta: Suomessa valmistettu!
  • tuote vastaa korkeita teknologisia vaatimuksia
  • ei haitallisia lisä-aineita (tuoksuja, säilöntä-aineita)
  • ei eläinkokeita
  • puhtaat raaka-aineet
  • hyaluronihappoa
  • korkea antioksidanttipitoisuus
  • hygienisyys käytössä

Nyt lopuksi tulee mainos, jota en kuitenkaan tee tuottajafirman suosituksesta, vaan aivan sen vuoksi, että nyt kerrankin on tehty tuote, joka pystyy kilpailemaan kuuluisien, suurten ja tosi kalliiden anti-aging-merkkien kanssa.

Omat tuotteeni löysin INARI-luonnonkosmetiikkasarjasta, joka on aikuiselle naiselle tehty tuotesarja ja joka siis valmistetaan Suomessa. Tuotteissa käytetään ytimenä kuuden arktisen aineosan sekoitusta, Arctic Blend, jotka saadaan ruusujuuresta, lakasta, puolukasta, mustikan lehdistä, männyn kuoresta ja pakurikäävästä. Ja jos joku vielä epäilee marjojen ja kasvien tehoa arktisten olosuhteiden Selviytyjinä, niin sitten ei voi mitään.

Inari 1 Holz
INARI-sarjaa. Made in Finnland.

Niin, onhan luonnonkosmetiikkaa jo ollut olemassa vaikka kuinka kauan ja vaikka kuinka monta merkkiä. Eräs luonnonkosmetiikan puolestapuhuja kysyikin minulta, miksi tuohon mainitsemaani sarjaan on täytynyt lisätä hyaluronihappoa (joka siis sitoo vettä ja saa kasvoihin lisää sileyttä), eihän luonnonkosmetiikka sitä tarvitse?

Niin, juuri siksi. Että minun ikäiseni nainen SAA hyödyntää uusinta teknologiaa, hieman siloitella tulevia ryppyjä ja silti käyttää luonnonkosmetiikkaa.

Ja nyt kevättä ja uutta marjakautta kohti!

Terveisin

Mummo

www.bodyflexx.ch Lisätietoa kotisivultani tästä.

https://www.inari-cosmetics.com/fi/ingredients/INARIn kotisivuille tästä

Aarteenetsijä

Olen odottanut syksyä. Syksy on viileneviä, aurinkoisia ja sateisiakin päiviä, värikkäitä maisemia ja samoilua metsässä. Sitten jos aikaa riittää, kipuan tuntureille katsomaan väriloistoa ja annan silmän levätä kaukana siintävissä tuntureissa. Lapissa on juuri nyt paras ruska-aika. Paras aika vaellella tuntureilla.

Mutta aika ei vain tahdo riittää vaeltamiseen. Syksyisin muutun aarteenetsijäksi.

Metsät ovat täynnä aarteita: marjoja ja sieniä silmänkantamattomiin, eikä aikani tahdo riittää muuhun kuin marjastamiseen ja sienestämiseen.

Matsutaket rivissä
Polku aarteelle

 

Tänä syksynä uusin löytömme on sieni nimeltä Matsutake (mäntysieni) eli suomalaiselta nimeltään männyntuoksuvalmuska. Japanissa tästä sienestä maksetaan luokituksesta riippuen satoja euroja ja jopa kuulemma 4000 Euroon saakka. Oh boy!

Matsutake
Kilokaupalla potenssilääkettä.

Matsutake sientä tiedetään käytetyn jo kauan ja Japanissa 700-luvulta perityvässä runoudessa on kertomuksia sienen kyvystä tuoda onnea ja hedelmällisyyttä. Myöhemmin matsutakesta tuli aateliston ja papiston suosikki. 1200-luvulta 1600-luvulle on tallella kertomuksia siitä, kuinka ylhäisö vietti matsutakejuhlia. Matsutaken syöminen oli sallittua vain keisarin hoviin kuuluville, muille kansalaisille sen syömisestä oli uhkana ankara ragaistus. Onneksi ajat ovat muuttuneet myös Japanissa ja onnen etsintä on sallittu myös tavalliselle kaksijalkaiselle. Matsutake on maukas sieni, jolla väitetään olevan myös miehistä potenssia nostavia vaikutuksia. Uskohan voi siirtää jopa vuoria, joten uskoo ken haluaa.

Luonnossa samoillessa löytyy aina jotakin mielenkiintoista.

Poron sarvet
Yhdelle tarpeeton, toiselle aarre

Pakko päästä välillä tunturiin. Vaeltaessa tuntureissa maisema on aina vain pakahduttavan kaunis.

Otsamolla ruskalla
Ruskaa Otsamo-tunturilla
Ruskaa1
Ruskan värejä

Jos tarkkaan katselee ympärilleen, voi nähdä vaikka hirven. Siis, jos on onnea.

Hirvi.png
Äitihirvi

Välillä pitää pitää paussia.

Tulilla
Kahvipaussi
Tatti
Voi tattia!

Ihan sieluun sattui, kun sienipaikalle päästyämme näimme, että kaikki herkkutatit olivat jo yli-aikaisia. Ensi vuonna täytyy mennä aikaisemmin.

Onneksi kuitenkin löytyi voi- ja kangastatteja

Tatteja paistinpannulla

Ateriamme koostuvat tällä hetkellä lähinnä sienistä ja kalasta. Ja mikäs on kalaa syödessä, kun sitä saa tuoreena pöytään.

Vene
Vene odottaa kalastajia

Eri kaloista saa monenlaisia herkkuja. Alla olevasta yksilöstä, joka on made, saimme maukasta keittoa. Made eli matikka kuuluu turska-kaloihin (kalapuikkokalaa, heh.) ja on ainoa lajissaan, joka elää makeassa vedessä. Onneksi meille. Tuo komea made onkin vuosien saatossa vasta kolmas itse kalastamamme lajinsa edustaja.

Made
Made (Lota lota)
Ceviche.jpg
Siika-ceviche

Kaikenlaisia aarteita on siis tänä vuonna ollut lähimetsissä aivan mielettömän paljon. Eli aikaa ei riitä juuri mihinkään muuhun. Mutta. Täytyy laittaa kuitenkin asiat tärkeysjärjestykseen. Nyt metsä ja sitten kun aika tulee, istahtaa lukemaan, kirjoittamaan ja vaikka katselemaan elokuvaa.

Terveisin sammalmättäältä,

Mummo, aarteita laskeskellen.