Helsinkiin!!

Olin odottanut kauan tuota viikonloppua. Vaikka en enää muuten ihan ekologisista syistä harrastakaan viikonloppulentoja, niin Helsinkiin oli päästävä. Käyn Suomessa, tarkemmin sanottuna Lapissa, muutaman pidemmän jakson vuodessa ja silloin Helsinki jää vain muutaman tunnin lentokenttä-oleskeluksi.

Olin toivonut syntymäpäivälahjaksi kulttuurilahjaa Helsingissä ja sain myös toivoa pidennetyn viikonlopun sisältöä. Syntymäpäivälahja oli yhteinen miehelleni Petelle ja minulle. Tarjonta Helsingissä, kuten monissa pääkaupungeissa on loputon, joten täytyi valita.

Valitsimme ajankohdaksi marras-/joulukuun vaihteen. Oikein miellyttävä, jollei paras ajankohta lomailla Pohjolassa….? Hmm. Olin joskus aikanaan päättänyt, etten mene enää koskaan vapaaehtoisesti tuona vuodenaikana kotimaahani. Kotimaani on silloin pimeä, tuulinen, sateinen ja lumen tulosta riippuen joskus myös loskainen. Nyt ajankohta kuitenkin sopi kalenteriin parhaiten. Ja sitä paitsi ohjelmassa oli sisäohjelmaa.

Kun nyt kerran suunnittelimme matkaamme Helsinkiin ehkä kaikkein huonoinpana vuodenaikana, päätimme satsata hotelliin. Kun aikaa on niukasti, en halua käyttää sitä pitkiin välimatkoihin yöpaikasta keskustaan, vaan olla mahdollisimman keskellä tapahtumia. Valitsimme keskustasta, aivan Kauppatorin ja Kauppahallin kulmilta hotelli Haven’in ja hotellista huoneen merinäköalalla. Luksusta? No, kyllä tällä kertaa oli, mutta se myös kannatti. Huone oli tilava ja meri näköpiirissä. Siihen päälle ystävällinen henkilökunta ja maukas aamiainen vanhassa Sundmanin talossa, niin mikäs turistin on ollessa.

Aamunäköala Haven
Aurinkoinen näkymä hotellimme ikkunasta joulukuisena aamuna.
Hotel_Haven_Guestroom_Grand_Deluxe_Harbour_Seaview+_001jpg
Tilava huoneemme. Kuva hotelli Havenin

Perjantaina aloitimme ohjelmamme uudesta museosta, Amos Rex’istä.

”Amos Rex avaa ovensa yleisölle kaksi ja puoli vuotta kestäneen ja 50 miljoonaa euroa maksaneen rakennustyön jälkeen torstaina 30.8. klo 11. Amos Rexin avajaisnäyttelystä vastaa tokiolainen taiteiljakollektiivi teamLab, joka täyttää museon näyttelytilat digitaalisella taiteellaan. Amos Rex koostuu arkkitehtitoimisto JKMM:n suunnittelemista uusista maanalaisista näyttelytiloista, vanhaan loistoonsa entisöidystä Lasipalatsista elokuvateattereineen sekä näyttelytilojen kattona kumpuilevasta Lasipalatsin tapahtuma-aukiosta.” Tämä Amos Rexin nettisivulta.

Amos ulkoa
Amos Rexin katto. Tässä oli ennen linja-autoasema.
Amos raput alas
Raput alas näyttelytiloihin
Amos installaatio
Huoneen täyttävä installaatio.

Valitettavasti video ei tässä toimi, mutta kannattaa käydä katsomassa paikan päällä.

Näyttelyn jälkeen menimme kolmistaan hierontaan. Siis mieheni sai meridiaanihieronnan ja minä ja rakas serkkutyttöni (saan kai tytötellä yli 60 vuotiasta serkkuani??) olimme varanneet vyöhyketerapiaa.

Hierontapaikka.jpg
Kiinalaista vyöhyketerapiaa tiedossa
Jalkahieronta
Jalat eivät vielä tässä vaiheessa tiedä, mitä on tulossa

Ruksasimme molemmat rentoutustoiveen esitietolomakkeeseen ja muutenkin kaikki tarvittavat tiedot. Kun kiinalaiset mieshierojat tulivat ja aloittivat työnsä, he tuskin vilkaisivat papereitamme saati sitten noteerasivat toiveemme. Hieronta, siis vyöhyketerapia, oli melkoinen runnaus ja olimme molemmat helpottuneita, kun ”terapia” oli ohi. Vyöhyketerapian kanssa sillä ei kyllä ollut mitään tekemistä. Sen verran rentouduin, etten nukkunut lainkaan seuraavana yönä. Hmm…

Hieronnan jälkeen menimme hotellihuoneeseen aperitiiville  ja samalla ihailimme näkymää ikkunasta.

Iltakuva hotelli Havenin huoneesta
Iltatunnelmaa hotellihuoneen ikkunasta

Ja koska nyt oli pikkujouluaika, oli vaikea saada pöytää ravintolasta.  Saimme kuitenkin viimeisen vapaan pöydän venäläisravintola Bellevuesta. Bellevue on vanhin, yhtämittaisesti venäjän ulkopuolella toimiva venäläinen ravintola, kuulemma. No, vietimme rattoisan ja makoisan illan venäläisittäin. Ensi kerralla taas Zakuskapöytä, jota tarjoillaan lauantai-iltapäivisin. Voin ehdottomasti suositella!

Bellevue2
Venäläistä tunnelmaa ravintola Bellevuessa
Bellevue pöytäseurue
Iloinen pöytäseurue

Lauantaina pikku shoppailun jälkeen lähdimme Kansallisteatterin Willensaunaan iltapäivänäytökseen. Olimme valinneet Vesa Vierikon ohjaaman ”Gabriel” tragikomedian, joka perustuu Mika Waltarin kirjoittamaan  näytelmään ”Gabriel, tule takaisin”. Ah, rakastan näitä vanhoja näytelmiä! Olo oli kuitenkin hieman kuin eläkeläisnäytöksessä. Oh, boy… Siis syy, miksi valitsimme juuri tämän näytelmän, oli se, että mieheni suomea ei vielä täysin hallitsevana pystyisi myös seuraamaan näytelmän juonta ja samalla ymmärtäisi, mitä näyttämöllä puhutaan. No, ehkä seuraavalla kerralla jotain hieman abstraktimpaa?

Kansallisteatteri
Suomen Kansallisteatteri
Bühne Gabriel
Istuttiin melkein näyttämöllä

Teatterin jälkeen söimme illallista ravintola Shelterissä Kanavakadulla. Ruoka oli maittavaa ja talon leipä todella hyvää!

Ravintola Shelter
Äkkiä sisään palelemasta!

Vatsat pyöreinä lähdimme iltahämärässä kävelylle rantaa kohden. Rannalla, aivan kauppatorin kyljessä on uimala ”Allas – sea pool ”. Uimalassa on kaksi ulkoallasta, lämminvesi- ,+27 C° ja merivesiallas, +3 C°. Olimme itse kääriytyneet lämpöisiin talvivaatteisiin ja katselimme matkan päästä nakuja ja uimapukuisia uimareita, joilla monella oli pipo päässä. Huokailin että ”hulluja nää suomalaiset”, joka tietenkin tarkoittaa, että tämä ”hulluus” on suurenmoista! Minusta on hienoa, että tämän tyyliset ideat menevät läpi. Siihen tarvitaan luovuutta ja pientä hulluutta sekä tekijöiltä että päättäjiltä.   Vielä jäi näkemättä Sauna-ravintola-kompleksi ”Löyly”. Se seuraavaan kertaan.

Allas1
Näkymä Altaan kattostasanteelta
Allas2
Näkymä Altaalta toiseen suuntaan. Taustalla Helsingin tuomiokirkko.
Uspenski
Uspenskin katedraali eri rakennustyylien keskellä. Kuva Altaan kattoterassilta.

Lopulta pelastuimme kylmästä viimasta hotelliimme, tarkemmin sanottuna hotellimme baariin.

Oli ihan pakko vielä ottaa yksi drinkki.

Drinkit
En muista, mitä nämä olivat nimeltään, mutta hyvältä maistuivat molemmat.

 

Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen tapasimme aamiaisella kaksi serkkuani puolisoineen. Vielä pieni pyörähdys Joulutorilla Senaatintorilla, viimeiset shoppaukset ja sitten taas kohti kotia.

Hotel_Haven_Restaurant_Haven_breakfast_family_001
Aamiainen hotellissa. Kuva hotelli Havenin.
Torilla
Emme kuitenkaan tällä kertaa menneet saunaan.

Kuka muu nyt rakentaa saunan joulutorille kuin suomalainen?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tunnistan juureni. Olen aina ollut ylpeä suomalaisuudestani. Mutta tuskin olisin suomalaisuutta edes sen enempää pohtinut, jos olisin aina elänyt Suomessa. Nyt se ”ylpeys” on vaihtunut raukeaan onnellisuuteen. Onnellisuuteen kahden kulttuurin tuomasta rikkaudesta ja siitä suomalaisesta luovasta hulluudesta, jonka imin äidinmaidosta.

Ja nyt menen omaan saunaan. Katselen sitten väliajalla, en merta vaan…. naapurin puutarhaa.

Terveisin

Mummo

 

 

 

 

 

 

 

Kivikautinen aamiainen

Kaurapuuroa on syöty jo kivikaudella, eli joskus 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Luulen, että äitini käyttämä resepti ei paljon poikkea kivikautisesta. Vettä ja kauraa oikeissa suhteissa ja siinä se on!

Asuinmaassani Sveitsissä nykynuoret tuntevat kaurapuuron parhaiten ”kauralimakeittona”. Tällöin käytetään paljon vettä ja vähän kauraa.Keitoksesta siivilöidään keittämisen jälkeen itsekaura pois ja jäljelle jää- lima. Hmmm. Ei hme, että se maistuu vain sairaalle. Jos ylipäätään.

Meillä kotona syötiin aina veteen keitettyä kaurapuuroa. Veteen oli laitettu hieman suolaa ja sitten siihin heitettiin kaurahiutaleet ja annettiin hieman hautua. Kruunuksi puurolautaselle laitettiin suolaista voita voinsilmäksi. Tämä puuro maistuu lapsuudelle ja viattomuudelle ja ehkä siksikin se on vieläkin lempiruokaani ja yksi kulinaristisista nautinnoistani. Puuron ääressä alitajuntani istuu ruokalappu kaulassa keittiön pöydän ääressä lusikoimassa puuroa ennen kouluun lähtöä.

Elovena
Oh, Elovena!

Miten syödä kaurapuuroa?

Uusin ongelmani on: miten syödä kaurapuuroa? Olen pitkästä aikaa ottanut aamupuuron ohjelmistooni. Se sinänsä ei ole mikään ongelma, vaan se, miten sen syön. No, jos ei nyt suurempia ongelmia ole, niin olkoon sitten edes tämä. Mutta mistä se ongelma sitten on lähtöisin?

Lempipuuroani saa lähes jokaisen suomalaisen hotellin aamiaispöydästä ja ihan vanhan ajan malliin. Siinä ei ole mitään tarpeetonta eikä mitään kommervenkkejä. Siihin ei tarvitse lisätä mitään eikä ottaa mitään pois. Mutta kehtaanko ottaa lautasellisen tuota herkkua vai näytänkö sitten ihan maalaiselta tai jopa kivikautiselta? Urgh!

Nykyään mikään ei ole niin kuin ennen.  Aamiaispöydissä tavallinen puuro on kuin toisen luokan kansalainen. Sen viereen on ilmestynyt nykyaikainen, urbaani versio ja nykyihmisen aamiaisrituaali. Okei, tietenkään kaikki eivät edes syö aamiaista. Mutta kun aamiaiselle ilmestyvät smoothiet, murot, siemenet, marjat ja hiutaleet, niin vanha kunnon kaurapuuro uhkaa joutua paitsioon.

Aamiaispöperöt
On valinnanvaraa

Jotkut keittävät puuron maitoon tai syövät puuron maidon kera. Minulle maito ei kuulu kaurapuuroon, mutta ei juuri mikään muukaan. Olen kuitenkin kokeillut kaurapuuroa eri lisäkkeillä. Suoraan sanoen minun on pakko. Olen näet kerännyt pakasteen täyteen mustikoita ja puolukoita ja päämääräni on syödä marjoja joka päivä. Saadakseni marjoista kaikki terveysvaikutukset, mitä niillä sanotaan olevan, täytyisi meikäläisen syödä päivittäin 2 dl marjoja. Jos en aamulla aloita, en voi saavuttaa tavoitettani iltaan mennessä. Siis kaupunkioloissa. Vain Lapin metsissä kulkiessani marjoja tulee syötyä yllin kyllin.

Kultsun puuro
Missä puuro?

 

Mutta kun puuro ja marjat eivät vain sovi yhteen reseptini kanssa!

2dl marjoja
Päivän tavoite

Miten siis voin nauttia aamiaiseni niin, että saan sekä kauran että marjat ilman konflikteja?

Mietittyäni asiaa usealta puolelta, päätin jatkaa puuron syöntiä sitä hieman tuunaten:

  1. Keitän puuron veteen, kuten ennenkin.
  2. Laitan tuoreet tai pakastemarjat lautaselle.
  3. Kauhon rivakasti puuron marjojen päälle.
  4. Piilotan marjat niin, että niitä ei näy.
  5. Kaurapuuron yhdelle reunalle laitan hamppupöperöä ja paahdettua. pellavansiemenrouhetta. Tämä tekee puurosta nykyaikaisen ja muodikkaan eikä tarvitse hävetä hotellin aamiaispöydässä. Silti saan myös vanhan tutun makunautinnon.
  6. Syön puuron päällisosan varovasti lusikoiden.
  7. Yllätyn iloisesti löytäessäni marjat lautasen pohjalta.
puuroa-lautasella-e1537719048744.jpg
Marjat jemmassa

No, mitä hyvää kaurassa sitten on?

Löysin taustatietoja kolutessani jopa uuden yhdistyksen, Kaurayhdistyksen.

Mitä sitten Kaurayhdistyksen asiantuntija, viljateknologi Päivi Tähtinen kaurasta sanookaan? No, muun muassa:

Kauran liukoinen kuitu alentaa veren kolesterolia. Korkea kolesteroli taas on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.
Kauran liukoinen kuitu auttaa pitämään verensokerin tasaisena. 
Kauran sisältämä kuitu ylipäänsä auttaa vatsan toimintaa ja ehkäisee ummetusta.
Lisäksi kaurassa on viljaksi paljon proteiinia ja rasvaa: 13 prosenttia proteiinia ja 7 prosenttia hyvää kasvirasvaa. 
Kaiken hyvän päälle kaurassa on myös vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja.

No, mitä muuta? Kaura on edullista ja ympäristöystävällistä.

Kauran muita käyttömahdollisuuksia

Iloiselle mielelle ja jännitykseen

Hildegard von Bingen (1098-1179), joka oli muun muassa abbedissa, säveltäjä ja mystikko,  on aikanaan suositellut hieman häiriintyneille ihmisille löylyjä, joissa kauraa on ripoteltu kuumille kiville. Laitoin saunan lämpenemään ja kokeilin saman tien. Paahtuneesta kaurasta tuli miellyttävä tuoksu ja olin onnellinen, ettei sähkövastus syttynyt palamaan.

Kauraa saunan kivillä
Kauraa löylyissä

Samoin Alfred Vogel (1902-1996) suositteli kauraa hermolääkkeenä. Myös homeopatiassa käytetään kauraa ennen pelottavia tilanteita, mitä ne sitten ovatkin.

Ihonhoitoon

Kaura rauhoittaa ja suojaa herkkää ihoa. Eli liian aamupuuron voi sivellä kasvoille. Tämäkin naamio lienee parasta tehdä vasta illalla eikä töihin mennessä?

Nelijalkaisille

Kaura on myös tärkein vilja hevosten ruokinnassa. Kuulostaa sympaattiselta! I-ha-haa!

Jos ei puuroa, niin kauraa kuitenkin

Jos joku ei puurosta tykkääkään, niin kauraahan voi syödä muussakin muodossa. Tästä esimerkkinä on Nyhtökaura. Nyhtökaura, ”Pulled Oats” on suomalainen keksintö ja voin vain suositella! Näin ystävien kesken ”Nyhtis” on valmistettu kaurasta, härkäpavuista ja herneistä. Nyhtökaura on oiva lihan korvike ja oikein nam nam.

Ongelmasta toimeen

Oli nyt niin tai näin eli onko ongelmani ratkaisu käsillä vai ei, aion jatkaa kauran nauttimista kaikissa erilaisissa muodoissa: Aamuni aloitan perinteisellä puurolla, lounaalla syön nyhtökauraa ja illalla ennen saunaa teen kauranaamion ja lopulta sirottelen kaurahiutaleita saunan kiville.

Nyt aamiaisen nautittuani aika onkin rientänyt ja olenkin jo ratkeamispisteessä. Onneksi kuitupitoinen aamiainen tekee tehtävänsä, ”se minkä se antaa, sen se ottaakin”-periaatteella.

Terveisin

Mummosi